Satakunnan linnut

Twizel, New Zealand

2012-01-28T22:03:00.026+02:00

26.11.
Uusi majapaikka oli nimeltään Omahau Downs. Se käsitti erittäin tilavan ja hyvin varustellun mökin. Laajassa pihapiirissä pyöri miltei kaikki Euroopasta tuodut varpuslintulajit. Tiklistä tuli jopa uusi laji. Homman kruunasi hieno näköala Mount Cook vuorelle. Valitettavasti varaus oli vain kahdeksi yöksi. Houkuttelevia järviä, jokia ja kosteikkoja oli useita. Lake Benmoren tekojärvi oli sopivan lähellä, joten siitä sopi aloittaa.
Järveen laskevalta Ohau-joelta napsahti uusiksi lajeiksi uudenseelanninsotka(E), australianlapasorsa ja silkkiuikku (podiceps australis). Sotkien kokonaiskanta on 20000 ja uikkujen 350. Uikku luokitellaan uhanalaiseksi, eikä sitä saa metsästää. Sotkakin on suojeltu, mutta ei uhanalainen. Itse järvellä oli sinisorsia ja järven rannalla useita uudenseelannintyllejä(E). Pitkäjalan ja mustapitkäjalan risteymiä oli enemmän kuin pitkäjalkoja. Mustapitkäjalkaa ei näkynyt koko matkalla.
The next accommodation was in Omahau Downs, Twizel. It included spacious self-contained cabin with great views to Mount Cook. A very friendly hostess provided some useful information about the birds in the surroundings. Lake Benmore appeared to be quite interesting and it was close enough.
New species in the bird list were New Zealand Scaup(E), Australasian Shoveler and Australasian Grebe. Grebe population was 350 on 2004 and its conservation status is threatened. Other birds were Mallard, Banded Dotterel and hybrid Pied Stilt.

Uudenseelanninsotka(E), New Zealand Scaup, Papango

Australianlapasorsa, Australasian Shoveler, Kuruwhengi

Uudenseelannintylli(E), Banded Dotterel, Tuturiwhatu

Pitkäjalkaxmustapitkäjalka, Hybrid Pied Stilt
Ohau-joen suistossa oli uudenseelannintiira(E) kalastelemassa ja yhdeltä lammikolta kuului kanadanhanhen varoittelua.
One Black-fronted Tern was fishing in the Ohau River delta and a male Canada Goose honked in a nearby pond.

Uudenseelannintiira(E), Black-fronted Tern, Tarapiroe

Kanadanhanhi, Canada Goose

Tässä syy miksi hanhet eivät lähteneet jo aikoja sitten livohkaan.
This is the reason why the shy geese did not fly away.

Näkymiä Lake Benmoren pohjoispäästä.
A view to Lake Benmore.
Twizelin alue on sisämaankohde, jossa lintutiheys on paljon pienempi kuin rannikoilla. Maisemat ovat kuitenkin aika hienoja, varsinkin kun Uuden-Seelannin korkein vuori Mount Cook on alueella. Sen korkeus on 3754 metriä.
Twizel is located well in inland and the bird density is not as high as in the coasts. However, landscapes are excellent.

Mount Cook on lumihuippuinen vuori keskellä kuvaa.
Mount Cook is the snow-capped mountain in the middle of the picture.

Mount Cook auringonlaskun jälkeen.
Mount Cook just after sunset.
27.11.
Päivän retkikohteet olivat Tasman-joen suisto ja Mount Cookin kylä. Suistossa näkyi kanadanhanhi, paratiisisorsa(E), etelänselkälokki, uudenseelannintylli(E), naamiohyyppä, australiansuohaukka ja valkonaamahaikara. Opaskirjan mainostamat mustapitkäjalka ja kieronokkatylli pysyivät piilossa.
The following morning I drove to Tasman River delta, seeing Canada Goose, Paradise Shelduck(E), Kelp Gull, Spur-winged Plover, Australasian Harrier and White-faced Heron.

Uudenseelannintylli(E), Banded Dotterel, Tuturiwhatu
Suistoa reunustavasta pusikosta löytyi jokaisen lintuharrastajan toivelistalla oleva metsävilistäjä(E). Se on Uuden-Seelannin pienin lintu, pituudeltaan 8cm. Metsävilistäjä ei ole harvinainen, mutta sitä on vaikea nähdä. Erittäin ohuen äänen suuntaa ei pysty päättelemään ja lintu pysyttelee enimmäkseen näkymättömissä.
The path to the delta goes through low bushes. Just before the open delta I heard a thin high-pitched call of the Rifleman. It took quite a while to figure out the direction the call came from. First a short glimpse in the bush and suddenly the Rifleman came into view.

Metsävilistäjä(E), Rifleman, Titipounamu

Linnun englanninkielisen nimen alkuperästä on kaksi versiota. Ensimmäisen näkemyksen mukaan linnun höyhenpuku muistuttaisi jotenkin siirtomaa-aikaisen rykmentin palveluspukua. Toisessa versiossa linnun nimen sanotaan juontuvan sen tavasta nousta puuta ylös spiraalimaista rataa samalla tavalla kuin kiväärin rihlat piipun sisällä.
Mount Cook on varmaan Uuden-Seelannin kuvatuin vuori. Ainakin siltä se näytti näköalapaikoilla.
There are two stories about the origin of the rifleman's English name. The first, far-fetched version suggests that its plumage resembles to the uniform of an early colonial regiment. In the second version the name stems from its habit to follow a spiral route when going over the bark for food - 'to rifle' means to make spiral grooves as in a barrel of a rifle. The bird guide had suggested that Wrybill and Black Stilt might be also present in the Delta. This time both were absent. It was time to focus on Mount Cook.

Keskellä on Mount Cook ja oikealla on Lake Pukaki.
Lake Pukari is in the right and Mount Cook in the middle of the picture.

Metsävilistäjä oli tällaisessa biotyypissä.
Rifleman was in these bushes.

Tasman-joen suisto. Suistossa joki haarautuu lukemattomiksi, koko ajan reittiä muuttaviksi uomiksi. Englanninkielessä tällaista aluetta kutsutaan nimellä braided river.
Braided river system in Tasman River delta.

Mount Cook.
Mount Cookin kylästä lähtee monia eripituisia vaellusreittejä. Itse valitsin Kea Pointiin menevän helppokulkuisen polun. Polun varrella oli useita rautiaisia ja uudenseelanninmalureita(E).
Mount Cook village was full of visitors, so I headed for a short walk to Kea Point. Dunnock was again numerous and Gray Warbler was also present.

Rautiainen, Dunnock
Polun puolivälissä kuului metsävilistäjän(rifleman) kutsuääntä ja lopulta itse lintukin ilmestyi näkyviin. Huonoksi onneksi kiinalaisnainen ryntäsi paikalle kahden lapsen kanssa ja selitti että oli kadottanut kolmannen. Lintu tietysti hävisi saman tien näkyvistä. Nainen kysyi olinko nähnyt lasta ja mitä olin etsimässä. Kerroin että tässä lähistöllä on rifleman. Nainen lähti tiehensä sanomatta enää sanaakaan. Vasta jälkeenpäin tajusin ettei hän ollut lintuharrastaja ja luuli tietysti jonkun äijän hiippailevan ympärillä kiväärin kanssa. Olisi pitänyt ymmärtää kertoa hänelle, että paikalla oli kuuden gramman painoinen lintu. Riflemania ei enää näkynyt eikä sen puoleen naistakaan.
In the middle of the walk I heard again the Rifleman calling. The bird appeared into view, but a Chinese woman with two children rushed along the path scaring the Rifleman off. She explained that one kid was missing and asked whether I had seen him and what I was up to. I told her that a rifleman was around. She left away without saying a word. It was only afterwards when I realized that she was not a birder and had probably thought a man with rifle sneaking around. In reality a six grams weigh bird was hanging around. Rifleman did not come back and neither did the woman.

Rifleman-episodi sattui näissä maisemissa.
Rifleman episode happened in this habitat.

Kea Pointissa ei näkynyt yhtään papukaijaa, eikä mitään muitakaan lintuja. Keskellä kuvaa on Mount Cook.
No Kea in the Kea Point, just a Chinese couple taking pictures of each other.

Kea Pointin infotaulu.
The map in the table depicts the same view as the previous picture.
Aurinko painui vuorten taakse ja ilma kylmeni saman tien usealla asteella. Mount Cookin kylään oli tunnin kävely ja sieltä tunnin ajo Twizeliin. Seuraavana aamuna matka jatkui Ashburtoniin, siitä seuraavassa postauksessa.
The sun went behind the mountains and the temperature dropped rapidly. It was time to return to Twizel and continue tomorrow to Ashburton.

Hannu Rinne

Dunedin, New Zealand

2012-01-24T09:01:00.039+02:00

23.11.
Navigaattori tienasi taas hintaansa. Majapaikka Nisbet Cottage oli rauhallisessa lähiössä, mutta sinne päästäkseen piti ajaa Dunedinin keskustan kautta. Uudessa-Seelannissa ei ole ohitusteitä, vaan aina ajetaan kaupunkien läpi.
Majoitus käsitti kaksi huonetta, aamiaisen ja iltapalan. Oikein hieno paikka viettää kolme yötä. Hintaan sisältyi myös "pingviinikävely", jossa mennään katsomaan aamuneljältä keltasilmäpingviinien lähtöä merelle.
Kiinnostavin Dunedinin luontokohteista on 30km pitkä Otagon niemimaa. Taiaroa Headin kuningasalbatrossien pesimäkolonia on maailmassa ainoa, joka on mannermaalla. Rannoilla nähdään pingviinejä, merileijonia, merikarhuja ja vesilintuja.
Moniin kohteisiin täytyy tehdä varaukset ja niihin mennään ryhmissä oppaan kanssa. Omat varaukseni olivat ylihuomiseksi. Niemimaan itärannalla olevat vuorovesialtaat eivät vaadi varausta ja siellä saa kulkea omin päin. Nisbet Cottagen emäntä Hildegaard antoi vihjeet parhaista kuningaskalastajapaikoista. Ensimmäinen kohde oli Hoopers inlet-lahti. Uusina lajeina näkyivät kuningaskalastaja ja merihanhi, muita lintuja valkonaamahaikara, pitkäjalka,
pitkäjalkaxmustapitkäjalka hybridi, paratiisisorsa(E), uudenseelanninmeriharakka(E), mustajoutsen, naamiohyyppä, australianhaarapääsky ja australiansuohaukka.
Kenttäoppaassani uudenseelanninmeriharakka ei ole vielä oma lajinsa, mutta on nykyään sellainen. Aikaisemmissa postauksissani olen nimennyt sen meriharakaksi.
The next stay was at Nisbet Cottage in Dunedin. The accommodation included two rooms, breakfast, snack in the evening and a sunrise penguin walk.
The main bird attractions are tours to a Northern Royal Albatross colony and Yellow-eyed Penguins beach in the Otago Peninsula. I had bookings for both tours but not until the day after tomorrow. A free afternoon offered a good chance to check the tidal inlets in the headland. My hostess hinted at the possibility to see kingfishers at the Hoopers Inlet. New species in the bird list were Kingfisher and Feral Goose, other birds were White-faced Heron, Pied Stilt, Hybrid Pied Stilt, Paradise Shelduck(E), South Island Pied Oystercatcher(E), Black Swan, Spur-winged Plover, Welcome Swallow and Australasian Harrier.

Valkonaamahaikara, White-faced Heron

Naamiohyyppä, Spur-winged Plover
Naamiohyyppä on kotoisin Australiasta. Uuden-Seelannin ja Australian välillä on samanlaista sanailua kuin Suomen ja Ruotsin välillä. Joku totesi naamiohyypän olevan tyypillinen australialainen - aggressiivinen ja kovaääninen. Edustalla on pitkäjalkaristeymä.
The bird in the front is hybrid Pied Stilt.

Kuningaskalastaja, Kingfisher, Kotare
Papanui inlet on samanlainen vuorovesilahti kuin Hoopers inlet. Siellä sai pitää varansa, kun nuoret kaverit surffasivat auton vetäminä.
Papanui Inlet is another tidal bay.

Kun joku tulee vastaan, niin auto siirtyy tien toiselle puolelle ja surffaaja irrottaa otteensa. Itse ajoin pari kertaa heidän vetonarunsa yli.
Young guys exercised car assisted surfing along the shores of the Papanui Inlet.

Merihanhi, Feral Goose
Merihanhi ei ole levinnyt maahan luonnostaan vaan ensimmäisten eurooppalaisten tuomana.
Greylag or Feral Goose is introduced by early European settlers.

Pitkäjalka, Pied Stilt, Poaka
Uuden-Seelannin pitkäjalat ovat alalajia Himantopus leucocephalus.

Australiansuohaukka, Australasian Harrier, Kahu

Mustajoutsen, Black Swan
Illansuussa alkoi sataa reilusti, joten oli hyvä aika lähteä iltapalalle.
The drizzle turned into a proper rain in the evening. It was easy decision to head for the evening snack.
24.11.
Päivän ohjelmassa oli vierailu Orokonuin Ecosanctuaryyn. Ecosanctuary oli aidattu 307 hehtaarin suojelualue, johon on palautettu alueen alkuperäinen kasvisto. Linnut tietysti tykkäävät nisäkäsvapaasta alueesta. Opastettu retki oli sovittu iltapäiväksi, mutta alueelle sai mennä jo yhdeksältä.
Päivä oli aivan älyttömän tuulinen ja se ei ole yleensä hyväksi lintujen havainnoimisen kannalta.
Jotain sentään löytyi: uudenseelanninkerttunen(E), peukaloissieppo(E), hopearilli, makomako(E), kaka(E), tui(E) ja tomtit(E).
In the next morning the itinerary took me to the Orokonui Ecosanctuary. The sanctuary is a 307-hectare area of native forest where indigenous animals can live without threat of introduced mammal predators.
The guided tour was due to leave in the afternoon, but it was possible to entry the sanctuary at an earlier time. A windy weather is not usually good for forest birds, but this time quite many endemic species were present. The list includes Fernbird(E), Tomtit(E), Silvereye, Bellbird(E), Kaka(E), Tui(E) and Tomtit(E).

Peukakoissieppo(E), Tomtit, Miromiro

Peukaloissiepponaaras
Female Tomtit

Hopearilli, Silvereye, Tauhou

Makomako(E), Bellbird; Korimako, Makomako
Iltapäivällä oli opastettu retki. Tuuli oli edelleen voimistunut, mikä huononsi edelleen mahdollisuuksia kuulla tai nähdä mitään. Opas keskittyikin kertomaan enemmän alueen kasveista. Kakan kanssa tein lähempää tuttavuutta, kun se hyppäsi olkapäälle. Opas arveli linnun olevan kiinostunut hiuksissa olevista öljyistä, minusta se nyppi pesätarpeita. Kaka ei ollut moksiskaan pienestä hätistelystä, mutta lähti lopulta toimittamaan jotain tähdellisempää askaretta.
After lunch the guide showed up and we went for a two hour walk in the sanctuary. The wind was even harder and most of the birds were absent. The guide told much about the plants and conservation efforts that had taken place in the area. A confidential Kaka(E) jumped on my shoulder near the feeders. The guide thought that the bird likes the oil in the hair, but I had a feeling that it gathered stuff into its nest.

Kaka(E), Kaka, Kaka
Kovan tuulen takia ei tehnyt mieli mennä enää muualle.
Nisbet Cottagessa oli kaksi kaveria, jotka menivät illalla skottilaisten juhlaan.
After the tour it was so windy that I returned straight to Nisbet Cottage.
Two guys, who stayed at Nisbet Cottage, went to a Scottish party in the evening.

Kavereilla ei ollut mitään kuvan julkaisemista vastaan.
They gave a permission to publish this portrait.
25.11.
Päivä oli täynnä toimintaa. Ensin kierros merelle katselemaan Taiaroa Headin kuningasalbatrossikoloniaa veneestä käsin, sitten vierailu albatrossikeskukseen ja vielä illalla Papapanui Beachille ihmettelemään keltasilmäpingviinejä, merileijonia ja merikarhuja.
The day was full of activities. It included a pelagic cruise around the Taiaroa Head, a visit to the albatross center and finally a visit to a Yellow-eyed Penguin beach.

Dunedinin keskusta Otagon niemimaan suunnasta käsin.
Dunedin downtown.
Monarch Cruisen meriristeilyllä tuli uudeksi lajiksi kuningasalbatrossi(Diomedea sanfordi). Kuningasalbatrossien statuksesta ollaan eri mieltä. Toisten mielestä on kaksi lajia ja toiset sanovat niiden olevan alalajeja. Englanninkieliset nimet ovat Southern Royal Albatross(Diomedea epomophora) ja Northern Royal Albatross(Diomedea sanfordi). Muita lintuja stewartinmerimetso(E), partamerimetso(E) ja australiankapustahaikara.
A pelagic cruise with Monarch Cruise offered the Northern Royal Albatross in the bird list. Other birds were Stewart Island Shag(E), Spotted Shag(E) and Royal Spoonbill. Fur seals lay on the rocks and dolphins swam aroung the boat.

Tuuli oli jälleen voimakasta. Paikalliset sanoivat, että on vuoden tuulisin päivä. Tuuli kävi kuitenkin maista, joten korkeaa merenkäyntiä ei syntynyt.
Residents said that this was the windiest day in the year.

Kuningasalbatrossi, Northern Royal Albatross, Toroa

Taiaroa Headin merenpuolella oli australiankapustahaikaroiden kolonia.
An ocean side colony of the Royal Spoonbill in the Taiaroa Head.

Kuningasalbatrossit liitelevät merellä vaivattomasti vaikka miten kovassa tuulessa. Pesälle laskeutuminen oli sen sijaan vaikeaa.
Albatrosses soar around without any efforts, but it seemed to be very hard to land to the nest.

Seuraava kohde oli albatrossikeskus. Siellä oli havainnollistettu hienosti kuningasalbatrossin kokoa. Kolme metriä korkeaan huoneeseen oli pystytetty siivet auki oleva albatrossi niin, että toisen siiven kärki oli lattiassa ja toisen katossa. Esittelijänä toimineen naisen pituus oli vähän yli puolet albatrossin siipien kärkivälistä.
Päivän viimeinen kohde oli Papanui Beach ja siellä keltasilmäpingviinit, merikarhut ja merileijonat. Elm Wildlifella on yksinoikeus operoida alueella. Heidän busineksensa on kuljettaa turisteja alueelle, mutta he tekevät myös suojelutyötä. Hauska yksityiskohta oli rannalle laskeutuva polku, johon oli tehty sivuhaaroja. Jos pingviini tulee vastaan, niin ihmiset väistävät sivuhaaraan ja antavat pingviinin jatkaa matkaansa.
Our next target was the albatross center at Taiaroa Head. They had a great way to illustrate the size of the royal albatross. A dummy albatross had been set up in a three meter high showroom so that the tip of the other wing touched the floor and the other wing touched the ceiling. The woman giving a lecture had her head just above the bird's back.
The last target was Papanui Beach. The sandy beach is on private land and accessible only through Elm Wildlife Tours, which has exclusive visiting rights.

Keltasilmäpingviini(E), Yellow-eyed Penguin, Hoiho
Yksi pingviini oli jo paikalla, kun saavuimme paikalle.
One penguin was already present when we descended to the beach.

Uudenseelanninmerileijona pystyy helposti ottamaan kiinni rantaa ylittävän pingviinin. Tämä köriläs näytti lähestyvän yhtä pingviiniä mutta menikin haastamaan riitaa ison uroksen kanssa.
Our guide told us that the sea lion can catch easily a penguin that crosses the beach. This one was not after penguins, but approached an old bull's harem. The bull snarled once and the fight was over.

Keltasilmäpingviinit eivät liiku ryhmissä, kuten pingviinit yleensä.
Yellow-eyed Penguins are sedentary.

Keltasilmäpingviini on erittäin arka tullessaan mereltä ja ylittäessään rannan hietikkoa. Jos se näkee rannalla jotain epäilyttävää se ei nouse lainkaan merestä tai palaa takaisin.
Yellow-eyed Penguins are very shy birds. They will not come ashore if they see anything suspicious in the beach.

Pingviini ei ole enää niin arka, kun se pääsee rannan suojaan. Opas kertoi, että pingviinien kohtaaminen voi päättyä miten tahansa. Saatetaan vain morjestaa tai sitten ruvetaan tappelemaan. Tämä kohtaaminen oli vihamielinen ja kohta pingviinit menivät peräkanaa rannan ruohikossa.
Penguins encounter can be either hostile or friendly. This encounter was hostile. The foremost penguin has already got some bill marks in the flipper base.

Reilun tunnin aikana kymmenkunta pingviiniä nousi merestä, eli ei kovin paljon.
We stayed an hour in the beach and saw about ten penguins coming ashore.

Tuuli ei antanut yhtään periksi edes illalla. Merikarhukoloniassa oli jo liian pimeää kuvaamista ajatellen.
The wind did not let up.
26.11.
Herätys 04:00 ja lähtö "pingviinikävelylle" varttia myöhemmin. Oppaan nimi oli muistaakseni Stevie. Kohde oli Sandfly Baylla oleva piilokoju. Keli oli niin kamala kuin vain olla voi - pilvistä ja entistäkin kovempi tuuli. Silmiin meni hiekkaa ja tuuli oli niin voimakasta, että jalkoja ei voinut nostaa, vaan niitä piti laahata maata pitkin. Kojulle pääsee normaalisti rantaa pitkin, mutta myrsky oli nostanut veden niin korkealle, että jouduttiin kiipeämään dyynien yli. Yksi pingviini oli lähdössä aamulla merelle.
This was the "penguin walk" morning. We set off 04:15 AM for the Sandfly Bay to see penguins getting into water. The wind blew even harder than yesterday. The sand got into eyes and walking was difficult. Usually the route goes along the beach but this time the storm had raised water show much that we had to climb over the dunes. A hide offered shelter against the wind and we were lucky enough to see one penguin heading out to sea.

Pingviinin takana näyttäisi olevan merikarhu. Retken jälkeen oli aamiaisen vuoro Nisbet Cottagessa, parin tunnin unet ja ajo seuraavaan kohteeseen Twizeliin. Siitä seuraavassa postauksessa.
After the extreme experience we returned back to Nisbet Cottage and had breakfast. Later in the afternoon I drove to Twizel. That's the subject in the next posting.

Hannu Rinne

Catlins, New Zealand

2012-01-20T13:38:00.029+02:00

21.11.
Invercargillin Bluffista on 120km Catlinsin Papatowaihin. Tie oli rauhallisimpia mitä koko reissulta löytyi. Matkan varrella sijaitsi toinen niistä huoltoasemista, joissa luottokortti ei kelvannut. Muuten kortti kävi joka paikassa.
Minulla oli kuuma vihje, että ennen Papatowaita on entinen saha, jonka läheisyydessä on hyvä mahdollisuus nähdä kähmyilevä uudenselanninkerttunen(E). Lintu on kuitenkin utelias ja tulee toisinaan kurkkaamaan kuka kulkee. Niin sitten kävikin.
The next stay was at Papatowai, Catlins. The area is well away from main transport routes and is less visited than other regions.
I had a tip that a track leading to an old sawmill would be a good place to see a secretive Fernbird(E).

Uudenseelanninkerttunen(E), Fernbird, Matata

Sahalle johtavan polun varrella oli myös useita uudenseelanninmalureita(E) ja tiaisviuhkamonarkki.
Grey Warbler was abundant and a Fantail was also present.

Uudenseelanninmaluri(E), Grey Warbler, Riroriro

Tiaisviuhkamonarkki, Fantail, Piwakawaka
Oikeaan aikaan keväällä sahan ympäristössä on jopa 50 uudenseelanninkyyhkyä ruokailemassa maan kansalliskukan kowhain kukinnoilla. Kowhai tarkoittaa maorin kielellä keltaista. Alla olevassa kuvassa kowhain kukinta on ohi, tai se ei ole vielä alkanutkaan tai kyyhkyset ovat syöneet kukinnot.
In spring and summer 50 or so New Zealand Pigeons can be seen feeding on kowhai. I saw less than ten birds.

Uudenseelanninkyyhky(E), New Zealand Pigeon, Kereru

Saha on palanut pari kertaa ja aina pystytetty uudelleen.
The mill has had some bad luck over the years.

Fordson on vanha traktorimerkki ja traktorin moottorilta tämä näyttääkin.
Kävelin seuraavaksi Tautuku joen suistoon, koska siellä piti olla paljon kahlaajia ja vesilintuja. En tiedä olinko edes oikeassa paikassa, kun en nähnyt kuin kaksi paratiisisorsaa(E).
Fordson was a brand name of tractors during the early 20th century.
The guide book suggested that the Tautuku Estuary boardwalk was worth checking. Wading and wetland birds are usually present but I saw only two Paradise Shelducks(E).

Tässä piti olla lintuja runsaasti, mutta voi olla että oli väärä aika vuoroveden suhteen.
Lähistöllä olevalta Wilkie järveltä irtosi juovanaamasorsa uudeksi lajiksi. Muuten järvi oli kovin tyhjä linnuista.

No birds in the Tautuku Estuary, maybe it was wrong time of tide.
I checked the nearby Lake Wilkie too and got a Grey Duck in the birdlist.

Juovanaamasorsa, Grey Duck, Parera
Majapaikan check-in oli kello 14:00, mutta saavuin paikalle vasta kolmelta. Isäntä oli kuitenkin jättänyt avaimen rakennuksen pääoven kahvaan. Ihmettelin hiukan järjestelyjä, mutta avain sopi pihalla olevaan huvilatyyppiseen rakennukseen ja päärakennuksen ovi oli muuten auki.
Huvilassa ei ollut kuitenkaan jääkaappia, mutta päärakennuksessa oli. Laitoin jääkaapin päälle ja sulloin ruokatavarani sisälle. Päärakennus näytti vähän asutulta, mutta olin kuitenkin siinä Mirren Streetin osoitteessa, jonka olin saanut. Enempiä ihmettelemättä suuntasin Catlin järven rannoille. Matkalta napsahti sulttaanikana lajilistalle. Uuden-Seelannin sulttaanikanaa kutsutaan nimellä pukeko.
Check-in time was at 02:00pm, but I was an hour late and did not see anyone. My host Fergus had left a key in the doorknob. The key opened the chalet door in the yard. There was not a fridge in the chalet but there was one in the main building. I turned the fridge on and tucked my foodstuff in. I had a strange feeling that something was wrong but the place was in the correct Mirren Street address anyway. Without thinking it further I headed to Catlins Lake estuary. On the way to lake I saw the first Pukeko.

Sulttaanikana, Pukeko, Pukeko
Catlin järvellä oli australiankapustahaikaroita, mustajoutsenia, valkonaamahaikaroita, pitkäjalkoja, punakuireja, meriharakoita, merimetsoja, australianmerimetsoja ja sorsia. Peltojen reunoilla oli tosi paljon urpiaisia ja joitakin australianhaarapääskyjä.
Many waterbirds and shorebirds fed on the lake: Roayl Spoonbill, Black Swan, White-faced Heron, Pied Stilt, Pied Oystercatcher, Great Cormorant, Little Shag and Ducks. Redpoll was abundant along the Lakeside Road and a couple of Welcome Swallows flew near the Hina Hina Road bridge.

Urpiainen, Redpoll
Australiankapustahaikara oli ehkä koko matkan hienoin lintu.
Royal Spoonbill was the most gorgeous bird so far.

Australiankapustahaikara, Royal Spoonbill

Palatessani takaisin majapaikkaan isäntäni Fergus oli käynyt jälleen paikalla ja jättänyt kohteliain sanakääntein lisää ohjeita: "Itse asiassa haluaisimme sinun majoittuvan Marama Streetille, sillä tämä rakennus on kotimme. Ole hyvä ja laita ulko-ovi lukkoon sekä sammuta jääkaappi kun olet tyhjentänyt sen."
Oikea majapaikka (Pipipi Eco Cottage) oli tosi hieno. Tilavat huoneet, kaksi kerrosta ja hieno näköala merelle. Sääli etten voinut viipyä kuin kaksi yötä.
In the evening Fergus had left more instructions: "Actually we liked you to stay in Marama Street. This building is our home. Please, turn the fridge off and lock the door when you have sorted this out".
The correct place was named Pipipi Eco Cottage with spacious rooms and a wonderful view to sea. I wish I could have stayed more than just two nights.
22.11.
Ajoin aamulla Fergus ja Mary Sutherlandin kakkoskotiin Mohua Parkiin. Vähän naureskeltiin eilisiä tapahtumia, ennen kuin lähdettiin Catlin-joen varteen etsimään lintuja. Ajoin omalla autolla Fergusin perässä, koska suunnitelmana oli, että vietän joella enemmän aikaa kuin muut ja tulen pois omia aikojani. Jätin auton Franks Creekin kohdalle ja jatkoin Fergusin kyydissä Wallis Streamiin saakka. Paras Mohuakuva oli kennolla viidessä minuutissa, sen jälkeen ne eivät olleet enää kunnolla hollilla.
In the morning I drove to Fergus and Mary Sutherland's place to Mohua Park. We laughed with pleasure at what had happened yesterday. After a short walk in the nearby forest we drove to Wallis Stream in the Catlins River. I followed Fergus with my car and parked it near Franks Creek. The plan was to walk along the river from Wallis Stream to Franks Creek. Mohua showed up right away when we got out of the car in the Wallis Stream picnic area.

Mohua(E), Yellowhead, Mohua
Fergus vei meidät parin tunnin retkelle lähimaastoon. Matkalle sattui kaksi Catlin-joen ylittävää riippusiltaa, jotka kummatkin ylitettiin mennen tullen.
We had a two hour walk with Fergus and then lunch in the picnic area. There were two suspension bridges, but the crossings were rather easy.

Lounaan jälkeen olin omillani ja tavoitteena oli kävellä joen reunoja pitkin autolle. Fergus kertoi miten monta riippusiltaa piti ylittää ennen kuin olisin perillä. Matkaan menee pari tuntia jos kävelee koko ajan. Itseltäni kului 4,5 tuntia. Alkumatkasta näkyi peukaloissieppo(E), tiaisviuhkamonarkkeja ja uudenseelanninmalureita(E).
After lunch the group left away and I was on my own. Fergus had given me detailed instructions on how to find Franks Creek: "Follow the track, cross three bridges and after that take the first turning on the left".
The guide book said that the walk takes two hours. I spent there twice as much, which is normal for a photographer. Before halfway I saw Tomtit(E), Fantails and Grey Warblers.

Peukaloissieppo(E), Tomtit, Miromiro

Tiaisviuhkamonarkki, Fantail, Piwakawaka
Matkalla oli 5-6 paikkaa, johon kuului latvustossa viihtyvän mohuan liverrystä. Eräs paikka jäi hyvin mieleen. Peippo lauloi komeasti, mohua liversi jossain ylhäällä ja varpusen kokoinen kiiltokäki vaani tilaisuuttaan.
Mohua trilled at least in five spots, but every time high in the canopy. I remember especially one place where Chaffinch sang loudly, Mohua trilled up in the tree and a sparrow-sized Shining Cuckoo kept a close eye on things.

Mohua korkealla päällyskasvien peittämässä puussa.
Mohua high in an epiphyte covered tree.

Kiiltokäki, Shining Cuckoo, Pipiwharauroa

Käen isäntälaji on yleensä uudenseelanninmaluri ja niitä näissä metsissä piisaa.
Aikanaan olin reitin ainoassa risteyksessä, josta piti nousta pois jokiuomasta. Kiipeämistä oli vähintään tarpeeksi, mutta lopulta auto ilmestyi näkyviin. Ei ollut intoa lähteä enää minnekään, joten suuntasin mökille illanviettoon.
Grey Warbler is usually the host species for the Shining Cuckoo.
After three bridges I turned left and climbed up. The river ran in a deep gorge and it was a hard climbing until I saw the car. Then it was time to drive back to Papatowai and had a dinner.
23.11.
Tänään oli 140km matka Dunedinin kaupunkiin. Matkalla on Nugget Pointin niemimaa, josta opaskirja lupaili vaikka mitä. Eurooppalaiset varpuslinnut olivat hyvin edustettuina: Urpiainen, keltasirkku, rautiainen, kottarainen, peippo, mustarastas ja laulurastas.
Muita lajeja olivat nokimeriharakka(E), meriharakka, naamiohyyppä, australiankapustahaikara, etelänselkälokki, hopealokki, mustanokkatiira, australianhaarapääsky, merimetso ja partamerimetso(E).
The next stay was in Dunedin. Everyone recommended to visit in Nugget Point, so I went there. It is a steep headland and a favored habitat for seals and birds.
European passerines were abundant: Redpoll, Yellowhammer, Dunnock, Starling, Chaffinch, Blackbird and Song Thrush.
Other species were Variable Oystercatcher(E), Pied Oystercatcher, Spur-winged Plover, Royal Spoonbill, Black-backed Gull, Red-billed Gull, White-fronted Tern, Welcome Swallow, Great Cormorant and Spotted Shag(E).

Australiankapustahaikarat pesivät rannan pahdoissa.
Royal Spoonbill breeds here.

Nugget Pointin majakka.
Lighthouse.

Näkymä majakalta merelle.
A view from the lighthouse.

Uudenseelanninmerikarhuja.
Fur Seals

Matka jatkui päivällä kohti Dunedinia. Siitä seuraavassa postauksessa.
The next posting is about Dunedin.

Hannu Rinne

Stewart Island, New Zealand

2012-01-16T10:59:00.041+02:00

18.11.
Päivän ajourakka oli 300km Milford Soundista Invercargillin Bluffiin. Auto jäi mantereelle, sillä Stewart Islandin lautta ei kuljeta autoja. Merellä oli myrsky. Kovia länsituulia kutsutaan nimellä roaring forties. Nimi tulee siitä, että eteläisellä pallonpuoliskolla on usein länsimyrskyjä 40-49 leveysasteiden välillä. Stewart Islandille on noin 40km mantereelta ja alkumatkasta ei ole mitään suojaa länsituulta vastaan. 24000km päässä lännessä on Etelä-Amerikka.
Reissun ensimmäinen isoalbatrossikuva tuli lauttamatkalta. Isoalbatrossi on jaettu neljään alalajiin (jota kaikki eivät hyväksy). Paikalliset sanoivat, että jokainen on oma lajinsa (full species status). Eli on joko yksi laji, neljä alalajia tai neljä lajia riippuen keneltä kysyy. Kaikille neljälle on kumminkin englanninkielinen nimi.
It was about five hour drive from Milford Sound to Invercargill. Car was left in a safe parking near the ferry terminal. There was a westerly gale at sea. It is called roaring forties as it blows usually between latitudes of 40 and 49 degrees south. The sea was so rough that the ferry had to slow down many times.
First White-capped Albatrosses soared around.

Isoalbatrossi (Diomedea cauta steadi), White-capped Albatross
Stewart Islandin majapaikka oli mäen päällä sijaitsevassa Bay Motellissa, aivan lähellä Obanin liikekeskusta. Terassin kaiteelle ilmestyi heti vieraita. Lintujen ruokkiminen on kielletty, mutta epäilen että kieltoa rikotaan, sillä siksi hanakasti papukaijat hankkiutuivat asemiin. Tässä puhutaan luultavasti pahaa meikäläisestä, koska en jakanut eväitäni.

I stayed at the Bay motel. The place was on a hill and had a nice view to Halfmoon Bay. Two residents were waiting for me at the balcony railing. It is forbidden to feed Kaka, but I think people do it anyway. I did not share my lunch and that's why the two guys are badmouthing me.

Kaka(E), Kaka, Kaka
Ilta oli jo käsillä ja kaupassakäynnin jälkeen tuli pimeä. Vaatimattoman kuvasaalin ansiosta pääsi aikaisin nukkumaan. Pitkä yöuni oli tarpeen sillä seuraavan päivän ohjelmassa oli visiitti Ulva Islandille, risteily merelle ja illalla kiiviretki.
I stopped by the store and went bed early. Tomorrow would be full of birding from early morning to the night. First visit to Ulva Island, then pelagic cruise and finally kiwi spotting at night.

19.11.
Aamukävelyllä tuli vastaan ruohonsyöjäksi paljastunut uudenseelanninkyyhky.
New Zealand Pigeon enjoyed a grass breakfast in the morning.

Uudenseelanninkyyhky(E); New Zealand Pigeon; Kereru, Kukupa, Parea
Vesitaksi lähti Ulva Islandille Golden Bayn laiturista 08:30. Matkalta napsahti valkonaamahaikara uudeksi lajiksi.
Water taxi to Ulva Island picked up our group at 08:30. On the way to the island a White-faced Heron flew over.

Kyltissä sanotaan, että rotat olivat vyöryneet saarelle vuoden 2011 alkupuolella. Sitä ei tiedetä miten rotta oli päässyt saarelle, mutta testeissä selvisi että kaikkien rottien DNA viittasi yhteen rottaan. Yksi kantava naaras oli luultavasti päässyt saarelle ja sen jälkeen rotat olivat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Kyltissä todetaan lisäksi, että rottia myrkytettiin kesällä 2011. Rottien myrkytys onnistui, mutta sillä oli hintansa. Oli arvioitu, että myrkytys veisi mennessään 60% endeemisistä vekaluhtakanoista, mutta se veikin 90%. Luhtakanat lisääntyvät kuitenkin hyvin ja kanta palautuu ennen pitkää ennalleen.
Department of Conservation won the war against rats but the price was high. Poisoning killed 90% of Weka population. Fortunately Weka reproduces quickly.

Luontopolut oli merkitty kaikkialla hyvin ja wc-tiloja oli rakennettu kiitettävästi. Tästä on vessaan 9m, joten isoa eksymisen vaaraa ei ole.
Saarella oli lintulajeja runsaasti, mutta kuvaaminen oli kovin vaikeaa. Sademetsässä oli hämärää ja tiheä kasvillisuus rajoitti näkyvyyttä. Lisäksi kuljettiin ryhmässä mikä yleensä tappaa loputkin kuvausmahdollisuudet. Äänihavainnot lajeista mohua(E), tiiki(E) ja metsävilistäjä(E) sekä näköhavainto lajeista uudenseelanninsieppo(E), kiipijämaluri(E), peukaloissieppo(E), makomako(E), kaka(E), tui(E), kruunuviherkaija(E), uudenselanninviherkaija ja vekaluhtakana(E).
Tracks were well signposted everywhere, not just in Ulva Island. Ulva Island has many endemic bird species, but it is not easy to photograph them. There is not too much light in the rain forest and the visibility is poor. The bird list is impressive. We heard Mohua(E), Saddleback(E) and Rifleman(E) and saw Stewart Island Robin(E), Brown Creeper(E), Tomtit(E), Bellbird(E), Kaka(E), Tui(E), Yellow-crowned Parakeet(E), Red-crowned Parakeet and Weka(E).

Uudenseelanninviherkaija, Red-crowned Parakeet, Kakariki

Vekaluhtakana(E), Weka

Uudenseelanninsieppo(E), Stewart Island Robin, Toutowai
Kuten kuvasta näkyy, niin uudenseelanninsieppo on täysin peloton. Opas pöyhäisi maatuvia lehtiä ja lintu tuli katsomaan löytyykö syötävää. Siepot eivät pelkää ihmisiä, mutta ne eivät pelkää rottiakaan, koska eivät ole koskaan nähneet niitä. Joku oli kokeillut linnun reaktioita narun päässä olevalla muovisella rotalla. Kokeen aikana sieppo oli hypännyt härvelin päälle.
The robin does not fear humans and it does not fear rats either. In an experiment a plastic rat was dragged past the robin. Instead of flying away the robin jumped on the back of the man-made rat.

Päivällä suunnattiin merelle. Uusina lajeina kuningasalbatrossi, isomeriliitäjä, nokiliitäjä, pikkuviistäjä(E), mustanokkatiira, stewartinmerimetso(E), kapinmyrskyliitäjä, tummamyrskyliitäjä, etelänkihu ja yksi isoalbatrosseista. Vanhana tuttuna lajina oli vuonopingviini(E).
In the afternoon Aurora Charters took us out to sea. New species were Southern Royal Albatross, White-chinned Petrel, Sooty Shearwater, Cook's Petrel(E), White-fronted Tern, Stewart Island Shag, Cape Pigeon, Northern Giant Petrel, Brown Skua and Chatham Island Albatross. We saw also few fishing Fiorland Crested Penguins(E).

Kuningasalbatrossi, Southern Roayl Albatross, Toroa
Ilman vertailukohtaa linnun koosta ei saa mitään käsitystä. Nokka on 17cm ja siipien kärkiväli 3m.
The albatross does not look a huge bird, but it is. The bill is 17cm long and the wingspan is three meters.

Isomeriliitäjä, White-chinned Petrel

Nokiliitäjä, Sooty Shearwater, Titi

Kapinmyrskyliitäjä, Cape Pigeon

Isoalbatrossi (Diomedea cauta eremita)?, Chatham Island Albatross?
En ole saanut varmistusta, että kuvan lintu on ssp. eremita. Ssp. salvini on kovin samannäköinen.
I need to get confirmation that this is a Chatham Island Albatross. Salvin's Albatross is very similar.

Vuonopingviini(E), Fiorland Crested Penguin, Tawaki

Etelänkihu, Brown Skua, Hakoakoa

Rakkolevärantoja piisaa.
Many shores are decorated with kelp.

Näkymä majapaikan ikkunasta Halfmoon Baylle. Alkoi näyttää ikävästi sateelta ennen kiiviretkeä. Auringonlaskussa lähdettiin liikkeelle. Venematka Ocean Beachille kesti 35 minuuttia ja sade alkoi jo ennen kuin päästiin perille. Näimme kaksi ruskokiiviä(E) Ocean Beachin hiekkarannalla, mutta muuten sateessa rämpiminen oli aika kurjaa. Olimme takaisin vasta puolenyön jälkeen.
A view to Halfmoon Bay. The gray sky does not predict anything good for our kiwi tour. The rain started right after we left for the tour and it did not stop until the next morning. Despite the weather we saw two Brown Kiwis(E) on the Ocean Beach.
19.11.
Aamupäiväksi ei ollut ohjelmaa. Iltapäiväksi olin varannut jälleen meriristeilyn. Kuvailin kylällä varpusia, mustarastaita ja laulurastaita. Etenkin rastaat olivat pelottomampia kuin Suomessa.
In the morning I walked around Oban streets and tried to photograph introduced passerines. Thrushes were not so shy as they are in Finland. In the afternoon I went again to a pelagic cruise.

Laulurastas, Song Thrush
Merellä näkyi samoja lajeja kuin eilenkin. Uusina lajeina kolmas isoalbatrossilaji, sinipingviini, keltasilmäpingviini(E) ja partamerimetso(E).
Pelagic cruise offered the same species as yesterday plus Salvin's Albatross, Blue Penguin, Yellow-eyed Penguin(E) and Spotted Shag(E).

Partamerimetso(E), Spotted Shag, Parekareka

Mustanokkatiira, White-fronted Tern, Tara

Stewartinmerimetso(E), Stewart Island Shag

Sinipingviini, Blue Penguin, Korora

Keltasilmäpingviini(E), Yellow-eyed Penguin, Hoiho

Kuvassa kapinmyrskyliitäjiä, isomeriliitäjä, tummamyrskyliitäjä, isoalbatrosseja(Diomedea cauta steadi) ja kuningasalbatrossi.
Five species in all, including Cape Pigeon, White-chinned Petrel, Northern Giant Petrel, White-capped Albatross and Southern Royal Albatross.

Kuvassa kapinmyrskyliitäjiä, isomeriliitäjä, vaaleapäisiä isoalbatrosseja(Diomedea cauta steadi), harmaapäisiä isoalbatrosseja(Diomedea cauta salvini) kuningasalbatrossi ja ilmassa etelänselkälokki. Kalalokin kokoinen kapinmyrskyliitäjä tarjoaa vertailukohdan albatrossien koon arviointiin.
The albatross species are Salvin's, White-capped and Southern Royal. The flying bird is Black-backed Gull.

Ssp. salvini tekee hätälaskun, mutta ei ehdi estää ssp. steadia vetämästä kalanpalaa poskeensa.
Salvin's Albatross makes an emergency landing but is late in order to catch the fish.

Naapuriveneessä ruokittiin kihua.
Skua feeding is going on.
Kävelin illansuussa Halfmoon Bayn rantaa pitkin Acker pointin majakalle. Uutena lajina hopearilli. Lisäksi makomako, tui ja uudenseelanninkyyhky olivat hyvin edustettuina.
After the cruise I walked to the Acker Point lighthouse. New species was Silvereye. Bellbird, Tui and New Zealand Pigeon were abundant.

Uudenseelanninkyyhkystä kerrottiin tarinaa, jossa Norjalaiset metsästäjät ampuivat muutaman kyyhkyn ja jäivät siitä kiinni. Heille on tarjolla Uudessa-Seelannissa 60000 euron sakko tai vuosi vankeutta. Norjan lain mukaan teosta on mahdollista tuomita kuudeksi vuodeksi vankilaan. Ei ole tietoa miten asia eteni.
What is the value of the Pigeon? Someone told a story about Norway hunters who killed few New Zealand Pigeons. They were caught and are now waiting to be charged either in New Zealand or in Norway. They may face 100000 NZD fine or one year in prison in New Zealand or up to six years in prison in Norway.

Halfmoon Bayn jyrkänteillä pesii sinipingviinejä. Ne tulevat maihin vasta auringon laskettua.
Blue Penguins come ashore at dusk.

Obanin keskus auringon laskettua.
Oban center just after sunset.
20.11.
Lautta lähti takaisin mantereelle kello 08:00. Matkalla näkyi myrskysukeltajia ja mahdollisesti pikkumyrskysukeltaja. Bluffin rannassa kaarteli australianhaarapääsky.
Ferry returned back to mainland at 08:00. Common Diving Petrel was a new species and possibly a South Georgia Diving Petrel. Welcome Swallow wheeled at Bluff harbor.

Pikkumyrskysukeltaja?, South Georgia Diving Petrel?
En ole pystynyt varmistamaan lajia.
The species needs a confirmation.

Myrskysukeltaja, Common Diving Petrel, Kuaka

Matka jatkui eteläsaaren eteläreunaa pitkin Catlinin alueelle. Siitä seuraavassa postauksessa.
The next posting is about Catlins.

Hannu Rinne

Milford Sound, New Zealand

2012-01-09T15:37:00.038+02:00

Päätös Uuteen-Seelantiin lähdöstä syntyi syyskuun alussa ja matkaan lähdin 14.11. 42 tunnin lentomatka kulki reittiä Helsinki-Lontoo-Bangkok-Sidney-Queenstown. Ainoa harmituksen aihe oli tekninen välilasku Bangkokin lentokentällä. Sen sijaan että matkustajat odottelisivat koneen tankkaamista lähtöportin tuntumassa, heidät ohjataan kuuman terminaalin toisessa päässä olevaan turvatarkastukseen, jota oli vielä terästetty lähtöportilla olevalla käsimatkatavaroiden tarkastuksella.
Queenstownin tullissa kului toista tuntia. Ongelmia aiheuttivat muun muassa maahantuotava valokuvauskalusto, lääkkeet, käteinen + tililtä nostettavissa oleva raha ja aseeksi luokiteltu linkkuveitsi. Hassuin tapahtuma sattui ripulilääkkeen kanssa. Kaveri totesi, ettei lääke ole tarkoitettu minulle, vaan 'kuumeinen ripuli' nimiselle henkilölle. Kerroin olevani tyytyväinen ettei se ole nimeni.
Tullin jälkeen kuittasin vuokra-auton ja ajoin Wakatipu järven rannalla sijaitsevaan Tanoa Aspen hotelliin. Suunnistaminen oli helppoa navigaattorin avulla. Toin oman laitteen Suomesta, koska sellaisen vuokraaminen kolmeksi viikoksi olisi maksanut noin 190 euroa. Uuden-Seelannin kartan lataus maksoi 50 euroa.
Tiesin Uudessa-Seelannissa olevan runsaasti Euroopasta tuotuja varpuslintuja, mutta silti oli yllättävää nähdä ja kuulla hotellin ympäristössä niin paljon kottaraisia, mustarastaita, laulurastaita ja urpiaisia. Kahden päivän valvomisen jälkeen ei jaksanut lähteä hotellilta minnekään. Päivällinen ja sitten nukkumaan.

On November 14 my trip to New Zealand was ready to start. 42 hour traveling started from Pori, Finland and had stops in Helsinki, London, Bangkok and Sydney. Final destination was Queenstown in the South Island of New Zealand. The only frustrating thing with the flight was the technical stop in Bangkok: First all passengers went through full screening and had then an extra hand luggage search at the gate. And of course the terminal was very hot.

In Queenstown I was unlucky enough to get picked by the NZ customs. The main problem was my camera frames and many lenses. The officer was very suspicious about my intentions.
He did not believe that I was a bird photographer. He kept asking about bird names, but I think it was the detailed itinerary that finally convinced him. The funniest incident was with a prescription. The officer picked a box of pills and told me that the printed name on the label was not mine. I said, thanks God it isn't. It means feverish diarrhea.
After sorting out the customs I picked my car, drove to the hotel, took a couple of photos, had dinner and hit the bed.

Näkymä hotellin terassilta Wakatipu järvelle.
A view to Lake Wakatipu. Queenstown city is on the left side of the picture.
17.11.
Hotellin aamiaisella oli niin pitkä jono, että jätin sen väliin. Päivän aikana oli tarkoitus ajaa Milford Soundiin ja mennä siellä yli yön kestävälle risteilylle. Matkaa kohtuulliset 290km. Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja liikennesäännöt 'normaalit' yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vasemmalle kääntyvä väistää, jos vastakkaisesta suunnasta tuleva kääntyy samalle tielle.
Ennen Te Anau:ta paistoi aurinko, satoi kaatamalla ja räntääkin tuli hyvän aikaa. Matkalla näkyi useita australiansuohaukkoja samoin kuin Australiasta tuotuja isohuiluvariksia. Fiorlandin puolella pysähdyin tauolle Eglintonin laaksoon. Peippoja, rastaita, keltasirkkuja ja kiuruja oli äänessä runsaasti. Myös yleinen tiaisviuhkamonarkki löytyi paikalta. Kuvien alla oleva merkintätapa on seuraava:
suomenkielinen nimi, englanninkielinen nimi ja mahdollinen maorinkielinen nimi. Suluissa oleva E tarkoittaa endeemistä lajia, eli sellaista joka pesii vain Uudessa-Seelannissa.

I set off early for the 290km drive to Milford Sound. I had a booking for overnight cruise with Milford Wandeder. Weather kept changing all the time - downpour, sunshine and sleet.
Australasian Harriers and Australian Magpies were the most prominent species on the way to Fiorland. First break was at Eglinton Valley. Introduced passerines, like Skylark, Chaffinch, Yellowhammer, Blackbird, Song Thrush and Starling were abundant. Fantail was a new species.
Notation under bird pictures is as follows:
Finnish name, English name and possible Maori name. (E) means an endemic species, i.e. the species breeds only in NZ.

Tiaisviuhkamonarkki, Fantail, Piwakawaka
Vuoriston parkkipaikoilla on Kea(E) papukaijoja (Nestor notabilis). Niiden sanotaan repivän autojen tiivisteitä - miten lienee.
Kea is common in Fiorland car parks. They are told to be destructive - let's find out.

Kea(E), Kea, Kea
Toistaiseksi ei hätää sillä Keat pysyttelivät puissa.
Kea stays high in the tree. So far nothing to worry about.

"Nestori" hiippailee juonin näköisenä lähemmäksi.
What is this guy up to?

Nyt näyttää jo pahalta.
Unfortunate driver left his car unattended.

Työmaalla ollaan vaikka sataisikin. Sade ei ole Fiorlandissa lainkaan tavatonta, sillä vuotuinen sademäärä on 15 metriä. Tilanne käy hankalaksi, jos oma auto on ainoa parkkipaikalla. Hätistely ei tehoa, koska linnut hyppäävät vain toiselle puolelle autoa sovittamaan terävää nokkaansa tiivisteisiin.
Jatkoin matkaa Homer tunnelin parkkipaikalle. Sielläkin oli useita papukaijoja, mutta olivat onneksi keskittyneet matkailuautoihin.
It might be a good business to set up a garage that replaces tore gaskets.
I continued to the car park at the Homer Tunnel. Keas were around but they focused on processing the campervans.

Kuten liikennevaloista saattaa päätellä, niin tunnelissa on vain yksi kaista. Tunnelin pituus on 1,2km. Räntäsateessa ei ollut paljon nähtävää, joten ajoin tunnelin toiselle puolelle.
It was sleeting and there was not much hope to see a Rock Wren, so I drove through the tunnel.

Tälläkin tiellä on nopeusrajoitus 100km/h. Jyrkissä mutkissa on nopeussuositus, mutta se on jokaisen omassa harkinnassa miten nopeasti ajaa. 180 asteen käännöksissä oli suosituksena 20km/h.
Ei ole suuri yllätys, että kuvan seudulla kännykkä ei toiminut. Omasta liittymästäni oli roaming sopimus vain Vodafonen verkkoon, jonka kattavuus rajoittui isompiin paikkakuntiin. Telecomin kattavuus oli kuulemma parempi.
Homerin tunnelilta laskeudutaan aika kiharaista ja kapeaa tietä Milford Soundiin. Olin perillä kello 14:00 ja risteilylle oli määrä lähteä 16:30. Sadekuurojen välissä ehti hiukan kävelemään vuonon rannoilla. Uusiksi lajeiksi uudenseelanninkyyhky(E), nokimeriharakka(E), paratiisisorsa(E), peukaloissieppo(E), tui(E) jaaustralianmerimetso.

The road from the Homer tunnel to Milford Sound is narrow and winding. General speed limit is 100km/h, but there are few 180 degree curves that can be safely negotiated with 20km/h. It rained heavily when I got down to Milford Sound. After an hour or so the rain let up and I took a short walk along the shore of the fjord. New species were New Zealand Pigeon(E), Variable Oystercatcher(E), Paradise Shelduck(E), Tomtit(E), Tui(E) and Little Shag.

Vuonon pohjukka. Vuonoa reunustavat vuoret nousevat paikoin yli 1200 metrin. 15km päässä on Tasmanianmeri.
The bottom of the fjord. The surrounding mountains rise 1200m or more.

Nokimeriharakka(E), Variable Oystercatcher, Torea/Toreapango

Paratiisisorsa(E), Paradise Shelduck, Putangtangi

Peukaloissieppo(E), Tomtit, Miromiro - North I, Ngiru-ngiru - South I

Tui(E), Tui, Tui

Australianmerimetso, Little Shag, Kawaupaka

Risteilyn ensimmäisenä päivänä käytiin Harrison Coven vuonopingviinien(E) koloniassa. Ensimmäinen ryhmä on rannalla.
The cruise started at 16:30 and stopped in the evening at the Fiorland Crested Penguin(E) colony. The boat in front of the mountains provides a relative size.

Kolonia on aika pieni. On kuulemma harvinaista nähdä 10 pingviiniä samanaikaisesti.
The penguin colony is rather small. We saw five penguins at the same time.

Vuonopingviini(E), Fiorland Crested Penguin, Tawaki

Kallioilla oli monin paikoin uudenseelanninmerikarhuja. Yöksi jäätiin ankkuriin Harrison Coveen. Uni maistui hyvin päivällisen jälkeen.
Fur Seals were abundant.
The boat anchored for the night in Harrison Cove.

18.11.
Aamiaisen jälkeen purjehdittiin vuonon suulle, josta aukeaa Tasmanian meri. Ei ollut tuuria valaiden tai delfiinien suhteen. Vuonolta tuli uudeksi lajiksi hopealokki.
In the morning we cruised to the Tasman Sea. Unfortunately whales and dolphins were absent.
Red-billed Gull was a new species. It is abundant around the coasts of NZ.

Hopealokki, Red-billed Gull, Tarapunga

Vuonolle paistoi hetken aikaa kivasti aurinko. Kuvassa pullonokkadelfiinejä.
A fleeting moment of sunshine in the fjord.

Samoja delfiinejä tässäkin.
Again Bottle-nose Dolphins.

Vuonolla ei ollut paljon lintuja, joten oli aikaa keskittyä maisemiin.
Birds were rare, so it was a good chance to focus on landscapes.

Ilma kirkastui aamupäivällä. Valitettavasti piti palata rantaan.
Finally the sky got clear, but it was time to get back.

Pysähdyin paluumatkalla taas Homer tunnelin parkkipaikalle. Kun maisemassa vilahti jotain, luulin jo hetken löytäneeni kalliovilistäjän. Lintu kääntyi kuitenkin nopeasti rautiaiseksi. Rautiaisia oli runsaasti monenlaisissa biotoopeissa, kuten vuoristossa, rannoilla ja sademetsissä.
On the way back I stopped by the Homer tunnel again. Something small moved in the landscape, but it was not small enough. Wanted Rock Wren turned out the be a Dunnock.

Rautiainen, Dunnock
Eglintonin joelta vielä uusi pinna uudenseelannintiirasta(E).
Two Black-fronted Terns(E) were feeding on insects by the Eglinton river.

Uudenseelannintiira(E), Black-fronted Tern, Tarapiroe
Sademetsän jälkeen alkoi näkyä taas australiansuohaukkoja.
Australasian Harrier was again numerous in the farmland.

Australiansuohaukka, Australasian Harrier, Kahu
Matka jatkui Invercargillin Bluffiin ja sieltä edelleen Stewart Islandille. Siitä seuraavassa postauksessa.
After Fiorland I headed down to Stewart Island. That is the subject in the next posting.

Hannu Rinne

Pakkaspyöräilyä

2012-01-08T14:28:00.020+02:00

Talviaamu herätti kirpakkana, mittari näytti -13 astetta. Ei muuta kuin villahousut vyötärölle, huskynkarvasukat jalkaan ja kommandopipo päähän - eiköhän niiden avulla muutaman tunnin hyvinvointitankkauksen tarkenisi polkaista.

Kahden kilometrin jälkeen tuli jo niin hiki, että piti pysähtyä jäähdyttelemään ja kuorimaan yksi kerros käsineistä pois. Ravanin pellot kylpivät auringossa. Tässä oli viime talvena isolepinkäinen.

Ja tässä on usein ollut pyy...

Tästä olisi voinut lentää kanahaukka pyynsaalistuksessa...

Ja tässä olisi voinut olla pikkutikka nakuttelemassa, kuten viime vuoden toisena päivänä.

Heti kun sain kamerani takaisin pakkassuojaan, pusikosta lennähti teeri...

...mutta se ei enää asettunut linjan puihin kiikaroitavaksi kuten viime vuonna.

Niinpä tyydyin tarkistamaan puunhakkaajan (oli käpytikka). Tämän puun on kylläkin kaatanut Tapani. Kuvitelkaa tunnelmaan myös palokärjen huuto ja korpin tervehdys.

Riittävästi talvihappea haukanneena käänsin sitten ajokkini kohti kotia. Tässä on jossakin neljä pyrstötiaista seka valkohäntäkauris - tai ainakin oli hetki ennen kuvanottoa.

Pari tuntia meni ja muutama havaintokin siis tuli. Eiköhän tällä latauksella jaksa taas viikolla sisätiloissa porskuttaa!

Outi Jalkanen

Ekoilua 30.10.2011

2011-11-17T18:00:00.015+02:00

Outin kanssa vietämme ekopäivää lintujen parissa.

Sää ei näytä kovin lupaavalta, mutta haitanneeko tuo?

Tuulee ikävästi ja asteita on +7°C aamulla, kun heräsin seitsemän jälkeen.

Kelloja käännettiin viime yönä tunti taaksepäin, joten nousukin tuntui mukavammalta.

Vesisade on hilkulla, mutta mieleni tekee lähteä koluamaan parit tornit pyörällä. Pihapinnat on kuitenkin ensin tsekattava. Niitä tulikin mukavat 17 jo tunnissa, mukaan lukien viisi joutsenta, jotka matkasivat itäänpäin toitottaen.

Ja nyt jo kello 8.20 vähän valoa kajastaa etelän puolelta.

Pyörän takana odottaakin jo kaukoputki, villapaidat ja tietenkin eväät. Vielä loput mukaan ja menoksi kohti Krootilan tornia. Samalla voisi katsastaa Toukarin lavan ja ympäristön.

9.45 olinkin jo Krootilan tornilla odottamassa pikkutikkaa, joka yleensä poikkeaa heti läheiseen puuhun. Mutta ainoa mitä kuului oli tuulen ujellus korvissani.

Odotin ja odotin, nyt kyllä juon kahvit! Sade roikkuu ilmassa, istun lavan nurkassa tuulelta suojassa kuuman kahvin lämmittäessä käsiä ja sisuksia. Voileipä maistuu ihanalta. Mutta kyllä nyt on noustava ylös ja vau! Ihan oikein isokoskelo oli tullut joelle uimaan. Tätäkö varten tulin? Missä ihmeessä kaikki linnut ovat?

Puolitoista tuntia ja isokoskelo!

Outilla 21 pinnaa, minulla saman verran, tekstiviestistä selvisi.

Jatkan matkaa. Palaan takaisinpäin ja menen Toukarin lavalle. Muutama rastas on näkynyt matkalla ja fasaani rääkäisi. Eiköhän Toukarilla ole jotain sentään.

Saavun lavalle ennen puoltapäivää, valoa näkyvissä pienen hetken.

Putki paikoilleen ja katse kohti peltoja.

Yksinäinen kurki syömässä pellolla, no niin ja sitten lensi kolme tikliä ylitseni, rastaita puissa useita. Ja nyt tuli kaksi sinisuohaukkaa kaartelemaan eteeni pellolle. Pinnat kertyvät, kyllä tämä tästä. Paljonkohan Outilla mahtaa olla? Kahvi piristää lisää ja lämmittääkin taas. Taukoa.

Tuuli tuivertaa korvissa, mitään ei kuule, vesi valuu silmistä, mitään ei näe. Sormia paleltaa. Outilta tuli viesti ”harrastaminen on kivaa”. Niin on.

Taas katsomaan ympärille ja vakiovieraskin näkyi. Lapinharakka se siellä istui kaatuneen ladon vieressä olevassa pensaassa. Nyt hiljenee taas. Kello lähentelee pian yhtä, pitänee jatkaa matkaa. Siispä pyörän pakkaus jälleen.

Matkani jatkuu läpi Porkan kohti luotoja, ja sielläpä on naakkoja pilvin pimein.

Pirteitä kavereita, niitä ei harmaa, tuulinen ilma paljon häiritse. Otetaanpa vielä pari poseerausta, kun niin tulevat liki.

Oikein on saanut renkaankin jalkaansa, aika monikin yksilö.

Matka jatkuu Kirjurin ohi kaupungin puolelle ja sieltä Ruosniemen ja Tuulikylän kautta kohti Hyvelää. Aah, kotona jälleen, matkalla sain vielä pulun, mutta senkin vasta Ruosniemestä. 30 km:n lenkki tuli täyteen.

Ei, mutta täällähän on kova vilske pihassa lintulaudoilla. Närhiä, tinttejä, punatulkkuja, pikkuvarpusia ym. Hiljaisuus on tipotiessään. Kamera!

Pirtsakka hömötiainen on käynyt laudalla jo useana päivänä. Vähän on erilaisesti meikattu .

Ja sitten vähän tavallisemman näköistä yksilöä.

Vielä on käytävä Mustakorven metsässä pikaisesti, kun on vielä jonkin verran päivänvaloa. Ojassa vesi tulvii mukavasti, ei tuule ja on lämminkin pyöräilyn jälkeen. Metsäpolku on hämärä ja hiljainen, polku johtaa pellolle, mutta aina vaan hiljenee. Koti kutsuu.

Purkutilanne: Outi 32, Eija 30. Siis lintu ja kilometri! Häviö tuli, mutta harrastaminen on kivaa!

Ensi vuonna uusi yritys, sama aika ja ehkä vähän lisää pinnoja. Peräti voitto!

Eija Soimola

Sieniä, video ja kahlaajarariteetti

2011-10-25T11:16:00.015+03:00

Outi herätti horroksessa olleen yhdistysblogin jälleen henkiin - kiitos siitä. Ehkä blogi palaa taas alkuaikojen loistoonsa juttujen määrän ja monipuolisuuden suhteen.
Olen pitkin syksyä yrittänyt saada hienoja sienikuvia, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen tähänastisiin saavutuksiini. Maisemallisesti kauniin kasvupaikan löytäminen ei ole aivan helppoa ja sopivaa valoa on harvoin tarjolla. Harmaa päivä ei ole toivomuslistan kärkipäässä eikä jyrkkiä varjoja tuova auringonpaiste. Pitäisi olla jotain niiden väliltä.
Alla on muutamia poimintoja syksyn ponnisteluista.

Kanttarelleja 20.8.

Vaaleaorakas 20.8.

Kehnäsieni 20.8.

Herkkutatti 21.8.

Vahveroita 9.10.

Kanttarelleja ja rusko-orakas 23.10. Lippis sai jälleen kerran toimittaa sienikorin virkaa.
Lintujen suhteen olen siirtynyt taas mielipuuhaani, eli syöttämään tinttejä kädestä. Kourallinen pähkinöitä mukaan, suojainen paikka metsästä ja hauskaa seurattavaa riittää yllin kyllin. Mikäli sattuu eksymään Paten (kuusitiainen) reviirille, niin sitten kourallinen ei riitä pitkälle.

Jos Paten saa rengastettua, niin sen jälkeen tippuu nelisenkymmentä kontrollia tunnissa.
Isovesipääsky oli ollut loppuviikolla Kirrinsannassa, sunnuntaina hukassa ja taas alkuviikolla paikalla. Lintu pyöri penkan vieressä altaassa ja oli hyvin peloton kuten vesipääskyt yleensä ovat. Joku paikalla käynyt kuvasi kännykällä videota aivan lähietäisyydeltä. Nyt jälkeenpäin ihmettelen miksi en yrittänyt samaa.

Kaikki Kirrinsannan kahlaajat.
Loput ruudut ovat isovesipääskystä. Viimeisessä kuvassa saattaa näkyä lintuoppaassa mainittu nokan erikoinen muoto.

Hannu Rinne

Ulvilan kotitanhuvilla

2011-10-21T10:58:00.010+03:00

Koipitoipilaana käpsehdin (karjalais-Ukkoni = isänisä oivallinen sanonta hitaalle, mieli avoinna olevalle kävelylle) kotipihaltani viereeseen metsikköön ja lammen rannalle. Ekopinnatavoitteestani puuttuu edelleen kolme lajia, ja vuosi lähenee loppuaan. Tuskin mitään uutta näin helpolla saisin, mutta ketaran lepuuttaminen sisätiloissa saisi nyt riittää!

Liikistön metsiköstä kuului punarinnan tiksutusta, ja närhet mekastivat kauempana. Punatulkutkin ilmaisivat paikallaolonsa. Edellisena sunnuntaina kuusilla aterioinut pohjantikka oli löytänyt paremman ruokailupaikan, vaikka kuivia kuusia riittäisi nakutettavaksi mielin määrin. Eipä näkynyt palokärkeäkään, saati tuttua käpytikkaa.

Pappilanlammen rantalepikössä oli sitten sen päiväinen tinttien mekastus ja elämöinti, että arvelin sen olevan tarkemman tutkiskelun väärti. Miten se voikin aina olla niin vaikeaa: kaikki linnut säksättävät tiettyyn suuntaan, mutta mitään ei näy! Ei ilman kiikareita eikä okulaarien kanssa. Mutta maltti on valttia, etenkin lintuharrastuksessa: varpuspöllöhän se siellä tuijotti puun kolosta suoraan silmiini! Jee, ekopinnamäärä kasvoi yhdellä! Kelvollista kuvaa en kaverista kamerallani saanut, joten elämykseni voitte vain kuvitella.

Seuraavaksi kiersin vapaa-ajan keskuksen lätäköt. Yhdessä uiskenteli sinisorsapari ja mopokypärä. Toinen vaikutti autiolta. Räkättirastaat säestivät askeleitani ja muutama vihervarpunen lennähti yli.

Palasin Pappilanlammen kuntoilupolun kautta takaisin kotiin. Liikistö oli edelleen hiljainen. Toipumisloman ajankuluksi laitettulla auringonkukkaruokinnalla oli vilskettä sen verran, että kelpaisi sitä varpuspöllönkin hyödyntää. On kuitenkin pihapinnaksi todennäköisempi toive kuin nakkeli...

Outi Jalkanen

Syyskuikkia Valkjärvellä 18.9.2011

2011-09-21T08:58:00.015+03:00

Päivän pääkohde oli Virrat, josta oli tarkoitus napata VLK-tasoiset kuukkelikuvat. Olimme Mikan ja Mikon kanssa kymmenen maissa kuukkelien reviirillä kamerat valmiina sarjatulella. Lintuja ei näkynyt heti, mutta ennenkin on kulunut jonkin aikaa ennen kuin ne näyttäytyvät. Ensimmäisen tunnin aikana näkyi tai kuului räksiä, kulorastaita, järripeippoja, korppeja, joku tikka, hippiäisiä, töyhtötiaisia, kurkia ja närhiä. Kuukkeleita ei löytynyt reviirin komppaamisellakaan. Tilanne selvisi sitten yhdellä soitolla. Kuukkeleita ei ole näkynyt vielä koko syksynä. Toisella tunnetulla reviirillä oli yhtä tyhjää kuin ensimmäiselläkin.
Paluumatkalla poikkesimme Mikon mökillä Valkjärvellä. Konttisaaren eteläpäästä löytyi kuikka ja vielä kymmenen lisää kun pääsimme soutuveneellä saaren taakse.

Pärskyttelyä järven länsirannalla.

Valo vaihteli rajusti. Tässä on myötävalo, mutta enimmäkseen kuvattiin sivu- tai vastavaloon. Valon suunta oli kuikkien valinta, eikä meillä ollut siihen mitään sanomista.

Jäi tunne, että oikeanpuoleisessa palaverissa puhutaan meistä.

Kuikkien sukeltaessa Mikko souti paremmalle hollille. Kaksi kuikkaa ilmestyi veneen viereen ja jäi pyörimään siihen joksikin aikaa.

Kuikat olivat parhaimmillaan hyvin lähellä. Itselläni ei ollut edes rajuin kalusto mukana, koska sellaista ei tarvita kuukkelimetsässä.

Etummainen lintu piti vartiota ja taaempi touhuili omiaan.

Taaempi lykkää taas pitkää sylkeä.

Sileä pään pinta ja muoto tuovat mieleen muuta kuin linnun.

12-tuntinen päivä tuli täyteen auringonlaskussa kahdeksalta.

Hannu Rinne

Toistaitoisia petoja Säpissä 11.9.2011

2011-09-13T08:53:00.020+03:00

Viikonlopun retkeilyt toistavat itseään, eli menimme taas Säppiin. Mukana olivat Jani ja Mika. Matkalla näkyi telkkiä, haahkoja, koskeloita ja merimetsoja suunnilleen saman verran kuin viikkoa aiemmin. Tiirat olivat sen sijaan häipyneet viikon aikana. Rantauduimme taas Karinokalle ja kävelimme rantaa pitkin Kräveliin.

Krävelin ainoa kahlaaja oli jostain taudista kärsivä suosirri. Jalkojen välissä on ylimääräinen möykky.

Pikkulintuja oli väiskien lisäksi kivitaskuja, luotokirvinen ja pari kähmyä, joita emme nähneet kuin vilaukselta. Lännen puolelta muutti tuulihaukka etelään.

Kaiketi hylkeen luuranko, sillä ei Säpissä liiku maapetoja joilla on tuollaiset kulmahampaat. Kun Krävelissä ei tapahtunut mitään kiinnostavaa, oikaisimme metsän läpi Karinokalle, hörppäsimme kahvit ja jatkoimme rantaa myöten Hanhistoon. Ylämaankarjan tekemällä polulla oli sontaläjien lisäksi runsaasti sammakoita, viikko sitten ei ollut kuin läjiä. Kahlaajat olivat yhdessä kasassa Hanhiston keskiosassa.

Pääsimme saman tien todistamaan muuttohaukan hyökkäystä. Se yritti parven suurinta kahlaajaa, eli punakuiria, mutta ei vaakalennossa pärjännyt kuirille.

Metsän päälle ilmestyi toinenkin muuttohaukka, jonka tulkitsimme kuvioinnin ja koon perusteella nuoreksi naaraaksi. Se on kuvan alempi lintu.

Toinen muuttohaukka näkyi metsän päällä muutaman kerran, mutta ei saalistanut yhtä aktiivisesti kuin vanhempi lintu.

Taas lähdetään syöksyyn, mutta ei tulosta tälläkään kertaa.

Vanhempi muuttohaukka jaakasi kahlaajia 7-8 kertaa, mutta joka kerta tuli hylsy.

Ei mestarikaan aina onnistu.

Nuorempi lintu kierteli enemmän metsän päällä.

Muutama kerta otettiin taivaalla kosketusta.

Kahlaajat olivat aika vauhkoina. Ne syöksyivät heti merelle, kun muuttohaukka tuli näkyviin metsän päälle.

Viuhkapyrstö yritti pari kertaa yllättää kahlaajat matalalla syöksyllä, mutta turhaan.

Jopa tämä yritys päättyi pettymykseen.

Tässä pere on noussut ylös syöksyttään juuri aikaisemmin tyllin perään. Etäisyyttä oli itsestäni noin 15 metriä.
Päivän aikana havaitut petolinnut: 2 sinisuohaukkaa, 2 nuolihaukkaa, 2 muuttohaukkaa, 1 tuulihaukka, 2 varpushaukkaa ja 1 merikotka. Samat kahlaajalajit olivat paikalla kuin viikkoa aikaisemmin, paitsi kuovisirrit olivat vaihtuneet muutamaan isosirriin. Paikalla olleet kaksi punakuiria ja nuori tundrakurmitsa saattoivat olla samat linnut kuin viikkoa aikaisemmin.

Hannu Rinne

Sieniä ja sirrejä Säpissä 4.9.2011

2011-09-08T09:09:00.025+03:00

Rannassa odotti harmittava yllätys. Veneessä oli reippaasti vettä ja akku oli tyhjä. Pilssipumppu oli hajonnut, mutta ei kuitenkaan niin ettei olisi pyörinyt ja tyhjentänyt akkua. Pienellä voimistelulla saimme veden pois ja koneen käyntiin.

Luoteen-Räyhään laskeutui mukavan kokoinen kahlaajaparvi ja ajattelimme tarkistaa mitä ne ovat, mutta jätimme tarkistamisen kuitenkin sikseen.
Matkalla ei ihmeitä näkynyt, mitä nyt 3-4 tiiraa pyöri Räyhien tuntumassa ja Välimatalalla.

Karinokalla näki jo matkojen päästä, että on erinomainen tyrnivuosi. Puskat ovat täynnä isoja marjoja.
Suunnitelmissa oli käydä ensin Krävelissä ja päivemmällä Hanhistossa, kun valo tulee paremmasta suunnasta.

Krävelissä pyöri muutama västäräkki, peippo, keltasirkku ja kuvan rengastettu luotokirvinen. Lännen puolelta meni kaksi nuorta merikotkaa. Kahlaajia ei ensin ollut muita kuin ritolat ottanut valkoviklo.

Kohta paikalle pöllähti mukava kahlaajapotti, jota pääsi myös kuvaamaan. Kuvasta puuttuu toinen tylleistä ja kaksi pikkusirriä.

Pulmussirrit kulkivat rantaviivaa edestakaisin ja niin läheltä, että Heikki sai niistä kelpo kuvia pokkarillakin.

Pulmussirri on toki nätti kahlaaja, mutta oma suosikkini on pikkusirri - minikahlaaja, joka syö jatkuvasti, mutta ei koskaan kasva isommaksi.

Pulmussirri kuuluu niihin kahlaajiin, jonka voi nähdä missä tahansa maailmassa etelämannerta lukuunottamatta.

Matkalla Hanhistoon löytyi kivasti kanttarelleja. Kun ei ollut muovipussia mukana, niin piti tehdä tilaa hylkäämällä tarpeetonta rojua maastoon.

Hanhistossa oli noin sadan kahlaajan parvi. Valtaosa oli suosirrejä, kuovisirrejä, pikkusirrejä ja tyllejä. Punakuireja oli kaksi samoin kuin tundrakurmitsoja. Liroja ja mustavikloja ei ollut yhtään, valkovikloja yksi ja suokukkojakin vain neljä.

Punakuiri, taustalla on suosirri.

Nuori tundrakurmitsa oli kiva havainto.

Onko karppaaja vai ei. Tutkimuksissani on selvinnyt, että ainakaan kaikki kahlaajat eivät ole totaalikarppaajia. Siitä on todisteena karikukko, joka taannoin viipotti tiehensä paahtoleivän pala nokassaan.

Kurmitsoille tyypillistä käytöstä. Kävellään muutama metri, ihmetellään paikoillaan hetki, nokataan maasta jotain ja edetään taas vähän matkaa.

Vanha tundrakurmitsa on yksi kaikkein arimmista kahlaajista. Pakoetäisyys on yleensä satoja metrejä.

Nouseepa kuovisirrin jalka kepeästi. Ihan eri malliin kuin kahdella kumisaapaskahlaajalla.

Sanotaan, että lintu syö oman painonsa päivässä. On siinä hommaa, kun ravinto on noin pieninä palasina.
Vielä pari otosta suosikkikahlaajasta.

Neljän maissa Heikki lähti hivuttautumaan veneelle ja minä perässä. Vielä kourallinen tyrnimarjoja tuulenvarjoon Karinokalta ja kohti Makholmaa.

Hannu Rinne

Kahlaajarariteetti Lietteillä

2011-08-30T08:51:00.013+03:00

Menimme Heikin kanssa lauantai-iltapäivällä Lietteille bongaamaan Petterin löytämää tundrakurppeloa. Ilma oli helteistä, mutta kova kaakkoistuuli kuivatti hien pinnasta. Rannassa kuulimme linnun siirtyneen pitkosten päästä Yyterin suuntaan noin 500 metrin päähän. Päästyämme paikalle se oli taas lentänyt kauemmaksi. Painelimme porukan jäljessä perälle saakka. Rantaviivalla oli aivan mahdottomasti valkoposkihanhia. Ne väistyivät vain muutaman metrin päähän ja sekin närkästyneen mölinän kera.

Kurppelo oli ensin kovin kaukana, mutta ei kuitenkaan niin pitkällä ettei sitä olisi tunnistettu.

Syötyään peräkulman tyhjäksi kurppelo tuli sirrikaveriensa kanssa kohtalaiselle etäisyydelle myötävalon puolelle.

Parvessa oli myös karikukko.

Räyskän rääkäisy sai koko poppoon ilmaan. Ne laskeutuivat kohta kuitenkin samaan paikkaan. Tundrakurppelo on kuvan etureunassa, takareunassa on pikkusirri ja keskemmällä mustavatsainen suosirri ja kuovisirrejä.

Nokka saattaa olla kärjestään vähän paksumpi.

Tästä kulmasta nokan kärki näyttäisi kaartuvan aavistuksen alaspäin. Heijastuksessa nokka kärsii skolioosista.

Kurppelo kaveerasi kuovisirrin kanssa.

Ja välillä suosirrien kanssa.

Paikalla oli myös muutama isosirri. Tämän linnun siivessä on jotain vikaa.

Isosirriltä ei sapuska lopu. Siitä pitää huolen yli 2000 valkoposkihanhea.
Aurinko oli jo aika alhaalla, kun lähdimme pois. Muutama harrastaja tuli silti vielä vastaan.
Petterille monet kiitokset hienon linnun löytämisestä.

Hannu Rinne

Heijastuksia Hanhistosta 13.8.

2011-08-17T16:04:00.022+03:00

Päivän pääkohde oli Säpin Hanhisto. Kävimme myös Luoteen Räyhässä, koska se on matkan varrella.

Aamulla oli niin viileää, että rantaan muodostui sumua. Vanhat kalastajat kutsuivat kylmää aamusumua poorakaasuksi. Nimi lienee aika paikallinen, koska internet ei tunnista sitä, tai sitten se kirjoitetaan eri tavalla.

Luoteen Räyhässä ei suosirrien ja muutaman suokukon lisäksi ollut oikein mitään lintuja. Lähdimme melkein heti eteenpäin.

Kaksi äänekästä merikihua kisaili ilmassa.

Tiiran saalis näyttää tuulenkalalta tai pikkutuulenkalalta.
Rantauduimme Säppiin parikivien tuntumaan. Ei häävi paikka, mutta menetteli kun ei ollut merenkäyntiä.

Hanhistossa oli kohtalaisesti kahlaajia. Niiden joukossa neljä vesipääskyä.

Lintu tarkkailee hörppääkö saappaani vettä. Puljut tulivat, mutta ei vielä tässä paikassa.

Vesipääskyt olivat aika pelottomia, niin kuin ne yleensä ovat.

Porukkaan mahtui yksi akrobaatti.

Tässä ollaan jo lähellä tarkennusalueen alarajaa.

Aamupäivällä Hanhistossa täytyy kuvata tai pääsee kuvaamaan vastavaloon. Meressä ei oikein uskalla kahlata pohjan liukkauden takia.

Olen varmaan ennenkin todennut liron olevan erittäin tyylikäs kahlaaja.

Liro: Joku piikkinokka on pyörinyt ympärilläni jo hyvän aikaa.
Suokukko: Sama juttu täällä. Lisäksi se kenokaula tavoittelee samoja makupaloja kuin minäkin.

Liro hiippailee aika lähelle kunhan malttaa istua hiljaa paikoillaan.

Pikku- ja lapinsirrien suhde oli osapuilleen 5:1.

Tylli on utelias lintu ja tulee hyvin lähelle.

Vanhempi tylli uhkaili nuorta moneen kertaan.

Mustaviklo lähtee usein nostelemaan jo matkojen päästä. Muutamat nuoret linnut ovat pelottomampia.

Iltapäivällä vesipääskyt olivat myötävalossa. Heijastukset häipyivät aallokon myötä.

Hannu Rinne

Räyhät 7.8.

2011-08-10T16:56:00.018+03:00

Taas kerran aamukuudelta kohti Räyhiä. Ensimmäinen kohde oli Luoteen Räyhä.

Aikuiset tiirat ovat jo selvästi vähentyneet. Nuoria tiiroja oli vielä kymmeniä Räyhän vesissä.

Kyhmyjoutsenia, koskeloita ja taustalla Säppi.

Heijastuksesta paljastuu se mitä vähän epäiltiinkin, nimittäin vesipääsky sulkee nokkansa varjoaan nopeammin.

Tässä taas paljastuu se mitä jo jonkin aikaa epäiltiin, eli heijastus valehtelee.

Vesirajassa oleva vihreä rantu on ylimääräinen koriste vesipääskyn puvussa.

Vertailukohdan puuttuminen vaikeuttaa vesipääskyn koon arviointia. Se on vain västäräkin kokoinen. Esim. sorsan rinnalla se näyttää kääpiöltä.

Vesipääsky tähyilee rannassa Säpin suuntaan.

Ilmeisesti oikeasti yksijalkainen tylli. Ainakaan se ei käyttänyt toista jalkaansa edes liikkuessaan kivellä, vaan hyppi paikasta toiseen.

Nuoret suosirrit eivät ole kovin arkoja.

Retken ainoa pikkusirri.

Lapinsirrejä nähtiin yhteensä kolme. Muita kahlaajia olivat punajalkaviklo, valkoviklo, mustaviklo, liro, suokukko ja meriharakka. Räyhästä tuli vielä rantasipi ja taivaanvuohi.

Räyhässä pyöri kaksi uteliasta luotokirvistä.

Mahtaako naula upota tuohon paikkaan. Siinä on vastassa oksa ja ruostunut naula.

Eteläpään pihjajien katveessa piilotteli nuori lintu, jonka tunnistamisessa oli vaikeuksia. Ei ainakaan kirjosiipikäpylintu, joten ehkä sitten kirjosieppo. Aivan samaan paikkaan kuului lyhyt, kuiva rätisevä ääni, joka toi mieleen vähän peukaloisen. Ääni kuului kolme kertaa tunnin aikana, mutta mitään ei näkynyt.

Rätisevä ääni kuului näistä puskista.

Räyhässä oli runsaasti amiraaleja, yksi tykkimies ja yksi jääkäri. Eli vähän oli miehistön ja päällystön suhde nurinpäin.

Hannu Rinne

Tynkäreissu Räyhään 31.7.

2011-08-05T17:22:00.010+03:00

Startti oli taas kuudelta Makholman rannasta.

Menomatkalla oli hetken aikaa vähän erilaisia valoja. Vasemmalla Idän Räyhä.
Räyhän rannassa aloimme ihmetellä pilssipumpun jatkuvaa käymistä. Vettä tuntui vaan piisaavan, eikä ollut mitään hajua mistä sitä tuli lisää. Pumppu piti vesimäärän aisoissa, mutta oli selvää että kohta puoliin olisi häivyttävä.

Pari selkälokkia kierteli Räyhän eteläpään päällä.

Pilkkasiiven pesimätulos ei ole häävi, mutta jotain sentään.

Räyhän pohjoispäässä oli kolmen aikuisen räyskän vastaanottokomitea.
Tässä vaiheessa veneen pohjalta kuului jo sellainen lorina, että oli lähdettävä takaisin Makholmaan. Räyhässä olisi ollut jonkin verran kahlaajia, mutta minkäs teet. Rantasipi, meriharakka, suosirrejä, liroja ja suokukkoja ehdittiin näkemään veneestä käsin.

Aavesaari.

Viasvedenlahdella pari valkoposkihanhipoikuetta.

Makholman rannassa oli sinisorsia kivellä. Toinen sorsa lähti tiehensä ja toinen jäi hetkeksi paikoilleen - erittäin pätevästä syystä.

Lähtisikö muutolle vai tekisikö hämähäkille kiusaa rikkomalla sen verkon.

Hannu Rinne

Säpin ja Marjakarin kesäretki 10.7.

2011-07-13T09:43:00.022+03:00

Lähdimme Makholman rannasta aamukuudelta kohti Marjakaria.

Makholman rannasta harmaahaikara retkipinnaksi.
Viasvedenlahdella ei juuri näkynyt lintuja. Puran ulkolaskun ja Viikarien välillä oli joitakin eklipsipukuisia haahkoja.

Neljän merikihun parvi lensi Viikarien kohdalla pohjoiseen.

Naarashaahkoja kierteli Viikarien ja Marjakarin tuntumassa. Yhtään haahkapoikuetta ei näkynyt.

Merimetsoja ja harmaalokkeja Marjakarissa.

Kolme ruokkia kierteli Marjakaria jonkin aikaa. Mukava havainto, sillä niitä ei näe läheskään joka kerta.

Mahdollisesti samat kolme ruokkia tulivat uudelleen kiertelemään venettä Präälän länsipuolella.
Tässä välissä laskimme silakkaverkon Säpin ulkolaskulle. Ajatuksena oli kokeilla, jos tiirat hakisivat vielä silakanpaloja kädestä samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten.

Präälässä oli nyt kaksi selkälokkiparia.

Neljä suosirriä Pikkupräälässä. Lännennokalla oli samaa sorttia seitsemän lisää.

Pikkupräälässä oli kymmeniä aikuisia kala- ja lapintiiroja.

Hauruloukun kupelossa pulikoi ristisorsapoikue, jossa oli koiraskin mukana. Samassa kupelossa tapasimme retken ainoan haahkapoikueen.
Menimme vähäksi aikaa jaloittelemaan Lännennokan kallioille. 40 kottaraisen parvi ja jompikumpi kuovi olivat ainoat edes vähän kiinnostavat havainnot.

Kirvinen tekee kaikkensa tunnistamisen vaikeuttamiseksi.
Silakkaverkko oli ainoastaan kaksi tuntia meressä, mutta silti saalis oli 130 silakkaa. Olimme melko varmoja, että päivällä verkkoon ei menisi mitään. Suunnitelma muuttui niin, että syömme silakat itse ja annamme linnuille perkuutähteet.

Säpistä tuli saaliinjaolle enimmäkseen kalalokkeja.

Keskimmäisen lokin taktiikkaa on vaikea ymmärtää. Toki se eliminoi vasemmanpuoleisen lokin yritykset, mutta ei voi kontrolloida oikealla vaanivaa lokkia eikä pysty itse nappaamaan mitään.

Yksi lokeista on kaiketi uutta vuosikertaa, eli 1kv.

Lähempänä Räyhiä valtaosa lokeista oli harmaalokkeja.

Nuori lokki piti hyvin pintansa.

Harmaalokin taidonnäyte.

Harmaalokki ei vielä tiedä, että kisan voittaja on lähestymässä kuvan yläreunasta.

Naurulokki on paljon nopealiikkeisempi kuin raskastekoinen harmaalokki.

Kun annoskoko on riittävän pieni, niin naurulokki pystyy myös pitämään nappaamansa saaliin.

Ridibundus veti taas pidemmän korren.
Tiiroja ei tullut lähietäisyydelle lainkaan. Voi olla, että on jo liian myöhäinen ajankohta. Ainakin osa tiiranpoikasista lenteli jo lahdella. Aikoinaan moni tiira haki silakanpaloja kädestä joka aamu. Jos ei ollut tarjoilua, niin ne jäivät istumaan veneen mastovalon päälle ja toisinaan edessä istuvan
lakin päälle. Harmi ettei niiltä ajoilta ole kuvia.

Hannu Rinne

Islanti, Vestmannaeyjar-Oræfi-Keflavík 28-31.5.

2011-06-16T12:03:00.024+03:00

Seuraava majapaikka oli Hvolsvöllurin kaupungin lähellä oleva mökkikylä nimeltään Hellishólar. Sinne oli matkaa linnuntietä 100km, mutta teitä pitkin toinen mokoma lisää. Stokkur-Geysir osui matkan varrelle, joten poikkesin siellä. Geysirille oli helppo löytää, mutta kuvausolosuhteet eivät olleet häävit. Harmaa vesipatsas ei näytä hyvältä harmaata taivasta vasten.

Strokkur työntää vettä viiden minuutin välein. Vesipatsas on tässä vaiheessa noin kaksi metriä korkea. Olin Hellishólarissa alkuiltapäivästä ja mökin vastaanoton jälkeen lähdin Vestmannaeyjarin lautan lähtöpaikalle þorlákshöfniin. Lautan lähtöpaikka on kaikissa kartoissa þorlákshöfn, mutta eipä lauttaa vain näkynyt lähtöaikaan mennessä. Parilla soitolla selvisi, että lautta kulkeekin Landeyjahöfn nimisestä paikasta. Sinne oli alun toistasataa kilometriä ja siihen suuntaan mistä olin tänne tullut. Landeyjahöfniä ei ole kartassa, mutta se sijaitsee Bakki nimisessä paikassa. Hvolsvöllurin jälkeen paikalle on hyvä viitoitus. Lauttoja kulkee kolmen tunnin välein, joten ehdin hyvin seuraavaan.

Lauttamatkalla näkyi hyvin Elliðaeyn saari, jolla pesii 100000 paria sekä myrskykeijuja että merikeijuja. Saaren korkein kohta on 112 metriä.

Vestmannaeyjarin rantakalliot kohoavat 283 metrin korkeuteen.
Majoituin Arnýs Gesthouse nimiseen paikkaan. Tarkoitus ei ollut yöpyä Vestmannaeyjarilla lainkaan, mutta aamuksi sovittu risteily oli niin aikaisin, että siihen ei olisi ehtinyt aamulautalla.

Lunneja piti olla joka paikassa kallioiden länsireunalla. Niinpä kiipesin ensimmäisestä mahdollisesta paikasta niitä kuvaamaan. Tämä paikka on ehkä 150 metrin korkeudessa ja oli
kovin jyrkän ja vaivalloisen kapuamisen takana. Yhtään lunnia ei näkynyt, myrskylintuja sen sijaan runsaasti.
Aamulla sitten risteilylle etsimään keijuja ja pikkuliitäjiä.

Ruokkilintuja oli mukavasti kuvausetäisyydellä. Merenkäynti oli kuitenkin niin voimakasta, että kuvaaminen oli vaikeaa. Elliðaeyn itäpuolella oli niin paha ristiaallokko, ettei kameraa pystynyt pitämään lainkaan aloillaan. Elliðaeyn rannoilla ei vaan näkynyt ainuttakaan keijua.

Vestmannaeyjarin sataman suulta löytyi parvi pikkuliitäjiä.

Idänpikkuliitäjä on kovin samannäköinen, mutta sen esiintymisalue on Välimerellä. Toki lintuoppaan tuntomerkitkin viittaavat pikkuliitäjään.

Pylväspyhimys.
Keijut jäivät näkemättä, mikä ei sinänsä ollut kauhea yllätys. Ne tulevat pesäkoloilleen auringonlaskun jälkeen ja lähtevät merelle ennen auringonnousua. Olin etukäteen kysellyt Elliðaeyn keijuista ja saanut vastaukseksi, että saari on yksityisomistuksessa ja maihinnousuun tarvitaan omistajan lupa. Eli menee liian vaikeaksi. Saarelle ei luultavasti tarvitsisi nousta lainkaan, riittäisi kun olisi saaren rantavesissä oikeaan aikaan. Kesällä valokin riittää kuvaamiseen vaikka yöllä. Yksi mahdollisuus on vuokrata itselleen vene ja mennä omin päin katselemaan mitä löytyy.

Risteilyn jälkeen seurasin pari tuntia myrskylintujen ruokailua.

Isolokkeja kiertelee jatkuvasti saaren rantoja.
Lähdin Vestmannaeyjarilta iltapäivän lautalla kuvaamaan jäätiköitä.

Sólheimajökull on Mýrdalsjökull-jäätikön sivuhaara. Grimsvötnin tai aikaisemasta Eyjafjallajökullin purkauksesta levinnyt tuhka on jättänyt jäätiköt kovin harmaiksi. Eyjafjallajökull on tältä paikalta 15km etäisyydellä, Heklalle on 50km ja nyt purkautuneelle Grimsvötnille 130km.

Illalla Hellishólarissa paistoi vähän aikaa aurinko.
Seuraavana aamuna itään isokihujen valtakuntaan. Valtaosa Islannin isokihuista pesii eteläkaakon tasangoilla. Lintukirjassa mainitaan nimet Öræfi, Breiðamerkursandur ja
Skeiðarársandur, joista viimeisin on 20x60km kanttiinsa. Kaksi muuta ovat alaltaan paljon pienempiä. Itse ajoin Öræfiin, koska siellä oli pieni mahdollisuus löytää keijuja Ingólfshöfðin majakan tuntumasta.

Tämä vahdin näkeminen varmisti, että ollaan oikealla alueella. Koordinaatit ovat 63°52'6''N, 16°38'48''W.

Yhdeltä seisomalta näkyi kuuden parin reviirit.

Kihut eivät olleet vielä kovin äkäisiä. Väärälle reviirille eksyneet kihut karkoitettiin tietysti pois. Pesinnän edistyessä ja varsinkin poikasvaiheessa kihut käyvät sumeilematta päälle.
Matka Ingólfshöfðin majakalle tyssäsi heti alkuunsa, koska tiellä oli liikaa vettä ja taivaalta tuli koko ajan lisää. No eipä hätää, oltiinhan Vatnajökull-jäätikön kupeessa ja hienot jäätikkökuvat puuttuivat vielä.

Skaftafellsjökull on Vatnajökullin eteläosan sivujäätikkö. Harmaa jäätikkö on suoraan lammen takana.

Jäätikölle vievän polun varressa oli pari kiirunaa. Saman polun varrelta irtosi peukaloinen viimeiseksi retkilajiksi.
Saa selkeni paluumatkalla Hellishólariin ja ilta oli aivan upea.

Ihmisen kaivama vai luonnon tekosia?
Mökin pihalta vielä muutama kahlaajakuva.

Pikkukuovi, erittäin yleinen joka paikassa.

Meriharakka, myös hyvin yleinen.

Mustapyrstökuiri, kohtalaisen yleinen.
Seuraavana päivänä satoi aamusta ilmaan. Ajelin pikku hiljaa kohti lentokenttähotellia Keflavikissa. Matkalla poikkesin Blue Lagoon nimisessä kylpylässä tarkoituksena ottaa muutamia kuvia. Näköalatasanteilla vaakasuoraan lentänyt vesi esti tehokkaasti kaikki kuvausyritykset. Sitten ei ollut enää muuta kuin yöpyminen hotellissa, auton luovutus aamulla, lento Helsinkiin ja ajo kotiin.

Lintukirjana käytin Jóhann Óli Hilmarssonin teosta nimeltään Icelandic Bird Guide.
Karttana oli Kortabók Road Atlas.

Alla on lueteltu Islannissa havaitsemani lintulajit:

Vähälukuisemmista linnuista on englanninkielisen nimen perässä havaittujen lintujen määrä.

1. Myrskylintu, Fulmar
2. Pikkuliitäjä, Manx Shearwater
3. Merimetso, Cormorant
4. Suula, Gannet
5. Ruokki, Razorbill
6. Lunni, Puffin
7. Riskilä, Black Guillemot
8. Pohjankiisla, Brünnich's Guillemot
9. Etelänkiisla, Common Guillemot
10. Meriharakka, Oystercatcher
11. Tylli, Ringed Plover
12. Kapustarinta, Golden Plover
13. Suosirri, Dunlin
14. Merisirri, Purple Sandpiper
15. Pulmussirri, Sanderling(1)
16. Isosirri, Knot
17. Karikukko, Turnstone
18. Taivaanvuohi, Snipe
19. Pikkukuovi, Whimbrel
20. Mustapyrstökuiri, Black-tailed Godwit
21. Punajalkaviklo, Red Shank
22. Vesipääsky, Red-necked Phalarope
23. Naurulokki, Black-headed Gull
24. Kalalokki, Common Gull
25. Harmaalokki, Herring Gull
26. Pikkukajava, Kittiwake
27. Merilokki, Great Black-backed Gull
28. Selkälokki, Lesser Black-backed Gull
29. Grönlanninlokki, Iceland Gull(1)
30. Isolokki, Glaucous Gull
31. Isokihu, Great Skua
32. Merikihu, Arctic Skua
33. Lapintiira, Arctic Tern
34. Laulujoutsen, Whooper Swan
35. Merihanhi, Greylag Goose
36. Lyhytnokkahanhi, Pink-footed Goose
37. Valkoposkihanhi, Barnacle Goose(2)
38. Sinisorsa, Mallard
39. Harmaasorsa, Gadwall
40. Jouhisorsa, Pintail(1)
41. Haapana, Wigeon
42. Tavi, Teal
43. Tukkasotka, Tufted Duck
44. Lapasotka, Scaup
45. Alli, Long-tailed Duck
46. Virta-alli, Harlequin Duck
47. Amerikantelkkä, Barrow's Goldeneye
48. Mustalintu, Common Scoter(1)
49. Haahka, Eider
50. Isokoskelo, Goosander
51. Tukkakoskelo, Red-breasted Merganser
52. Kaakkuri, Red-throated Diver
53. Amerikanjääkuikka, Great Northern Diver
54. Mustakurkku-uikku, Horned Grebe
55. Punasotka, Pochard(2)
56. Ampuhaukka, Merlin(3)
57. Suopöllö, Short-eared Owl(1)
58. Kiiruna, Ptarmigan
59. Niittykirvinen, Meadow Pipit
60. Västäräkki, White Wagtail
61. Peukaloinen, Wren(1)
62. Kivitasku, Wheatear
63. Punakylkirastas, Redwing
64. Korppi, Raven
65. Kottarainen, Starling
66. Urpiainen, Redpoll
67. Pulmunen, Snow Bunting

Hannu Rinne

Islanti, Snæfellsnes 27.5.

2011-06-14T08:50:00.019+03:00

Tänään oli pitkä ajomatka pohjoisen Húsavikista lännen Snæfellsnesiin.

Lähes 500km matkan ainoa kuva on Akureyrin kaupungista.
Seuraava majapaikka oli Ensku Húsin niminen majatalo Borgarnesin lähellä. Huoneen kuittaamisen jälkeen lähdin samantien Snæfellsnesin niemelle. Sää oli päivän aikana pilvistynyt ja ajoittain tuli sadekuuroja. Lysavatn-järven kohdilta matkan ainoa suopöllö.

Ennen Arnarstapia jouhisorsa retkilajiksi. Kolmoisdraaman lopputulos on kaikkea muuta kuin selvä. Sinisorsanaaras saattaa pitää itseään onnentyttönä, mutta näinä vapaamielisinä aikoina pojat voivat jättää sen soittelemaan lehdelle.

Sorsat olivat tällä niityllä.

Arnarstapin kylä on alhaalla. Kylän vastapuolen kallioilla pesi myrskylintuja ja rantaa reunustavilla kallioilla kiisloja.

Arnarstap-Hellissandur tien varrelta 50 merilokin parvi vahvistettuna muutamalla isolokilla ja vissiin karikukolla.
Kun tieltä 574 kääntyy tielle 579 pääsee Snæfellsnesin majakoille ja lintukallioille. Tie 579 vaatii autolta kohtalaisesti maavaraa.

Alueelta on löydetty viikinkiaikainen hauta. Löydökset ovat nähtävillä Islannin kansallismuseossa.

Tien varrella oli pulmusten reviirejä. Kivitaskuja näkyi kanssa.

Näiltä kallioilta on Grönlantiin noin 500km ja Norjaan 1500km.

Kallioilla pesii myrskylintuja, kajavia ja ruokkilintuja. Koordinaatit ovat 64°52'2''N, 24°2'23''W.

Eteläisimmän majakan tuntumasta olisi pitänyt löytyä paikka, jossa on runsaasti muun muassa pohjankiisloja. Eivät ne ainakaan ihan majakan vieressä olleet. Olen jostain lähteistä lukenut, että olisi pitänyt kävellä enemmän etelään. No, ensi kerralla sitten.
Pohjoisemmalla Öndverðarnesin majakalla ei ollut ensin mitään kovin kiinnostavaa kunnes suulat ryhtyivät kalastamaan. Koordinaatit ovat 64°53'12''N, 24°2'29''W.

Toinen kalastaja häipyy tiehensä, toinen syöksyy mereen.

Vettä tippui pilvistä koko ajan, mutta ei voi valittaa, sillä suulien syöksykalastusta pääsee näkemään harvoin.

Näillä rannoilla on hyvä olla yksin. Vähänkään äkkipikaisempi kaveri ryhtyy ehdottelemaan poislähtöä jo muutaman tunnin jälkeen.

Suulia tuli koko ajan lisää etelän suunnalta ja häipyi samaan suuntaan, joten pesimäpahta lienee jossain siellä.
Lopulta oli taas ilta käsillä. Olin majatalon päivällisestä jo kolme tuntia myöhässä ja edessä oli vielä yli tunnin ajo takaisin.

Ólafsvíkin kaupungin bongarinkusetuslammikolta lajeiksi vielä mustanokkajoutsen ja nokatontiira.

Hannu Rinne

Islanti, Tjörnes-Melrakkaslétta 26.5.

2011-06-12T11:05:00.020+03:00

Tänään oli vuorossa tutustuminen pohjoisen kohteisiin.

Torstaiaamun valot kuikkajärvellä.
Ensimmäinen pysähdys Tjörnesin lintukallioilla. Parkkialueen koordinaatit ovat 66°10'45''N, 16°59'24''W.

Pesälle palatessa tervehditään kumppania.

Kohtelias myrskylintu tervehtii myös kumppanin toista päätä.

Laajempi näkymä samalta paikalta. Takana näkyy Melrakkasléttan niemimaa.
Kalliolta napsahti retken ensimmäinen isokihu, takaa otettu kuva jäi kovin huonoksi.

Lónsósin hiekkarannalta löytyi matkan ainoa pulmussirri. Samalla rannalla oli kymmeniä suosirrejä ja tyllejä. Suosirri ja tylli pesivät Islannissa, pulmussirri on lintukirjan mukaan matkalla Grönlantiin. Koordinaatit ovat 66°7'10''N, 16°55'23''W.
20km ennen Kópaskeria oli hieno paikka kuvata myrskylintuja niiden ruokaillessa putkesta virtaavan veden pyörteissä. Koordinaatit ovat 66°11'21''N, 16°29'31''W.

Muutamalla myrskylinnulla oli joko päässä tai rinnassa oranssia. Syy ei ole tiedossa.

Linnut ajautuivat virran mukana liian kauas ja lensivät takaisin parempiin asemiin.

Laajempaa näkymää samalta paikalta.

Lyhytnokkahanhen pesimäalueet ovat Islannin keskiosan ylängöillä. Merihanhi on yleinen kaikilla alavilla paikoilla.

Monelta pieneltä lammikolta löytyy kaakkuripari. Tämä lammikko on Kópaskerin tuntumassa.
Päivän viimeinen kohde oli Sölvanöfin majakka Melrakkasléttan kärjessä. Autolla pääsee Nupskatla nimiseen paikkaan saakka, josta on kahden kilometrin kävely majakalle. Parkkipaikan koordinaatit ovat 66°30'24''N, 16°30'9''W. Majakalle kävellään kivikkoista kannasta pitkin ja lopuksi noustaan kallion päälle.

Kannaksen merenpuolen levävallilla oli runsaasti karikukkoja, isosirri ja tyllejä. Karikukot eivät pesi Islannissa vaan ovat läpikulkumatkalla.

Isosirri häipyy hyvin levävallin väreihin ja merisirri vielä paremmin - jopa niin hyvin, etten havainnut tässä yhtään merisirriä.

Kannaksella oli useita pulmusen reviireitä.

Kallioilta avautuu näkymä kahdelle pahdalle. Niillä pesii ruokkilintuja, suulia, myrskylintuja ja pikkukajavia. Pahdat ovat illalla sivuvalossa ja päivällä myötävalossa.

Huomio kiinnittyy ensin vasemmalla olevaan suojattomaan munaan. Toinen asia joka ei käy ilmi niin selvästi on se, että kiislat ovat hyvin riitaista porukkaa. Jyrkänteellä nahisteltiin jatkuvasti.

Suulat olivat vähän kaukana kuvaamista ajatellen.

Kuvasta löydettävissä lunni, ruokkeja, etelänkiisloja ja pohjankiisla.
Ilta oli taas käsillä ja edessä kohtalaisen pitkä ajomatka Húsavikiin.

Hannu Rinne

Islanti, Húsavik-Mývatn 24-25.5.

2011-06-09T08:57:00.031+03:00

Sunnuntaina 23.5. tuli huonoja uutisia, kun Grimsvötn-tulivuoren purkaus oli sulkenut Islannin ilmatilan. Maanantaiaamuna näytti ilmeiseltä, että matka peruuntuu. Aamupäivällä lentoyhtiöstä ilmoitettiin, että saatetaan kuitenkin lentää. Lähdin niillä tiedoilla Vantaalle ja niin vain kone lähti illalla Islantiin 3,5 tuntia myöhässä. Keflavikin lentoasemalta vuokra-auton vastaanotto ja yöksi Loftleidir hotelliin Reykjavikiin.

Aamulla kohti pohjoisen Húsavikia. Eipä jäänyt kovaa ikävää tästä maisemasta. Matkaa Húsavikiin on noin 500 kilometriä ja reitti kulkee melkein koko matkan tietä 1 pitkin, tai olisi kulkenut ellei Garminin navigaattori olisi ohjannut jossain vaiheessa sorateille. Ennen Blönduósia tuli siis ohje kääntyä soratielle ja se näyttikin kartan mukaan järkevältä, koska matka lyhenisi kymmeniä kilometrejä. Tuntia myöhemmin tuli vastaan ajokieltomerkki ja vähän sen jälkeen suljettu portti - ei auttanut kuin kääntyä takaisin.

Hevosia on paljon samoin kuin lampaita.

Maisemaa matkan varrelta.

Noin 60km Blönduósin jälkeen löytyi yksi matkan tavoitelajeista. Amerikanjääkuikan tapaa helpoimmin vähän suuremmilta järviltä. Paikan koordinaatit ovat 65°31'11''N, 19°37'25''W.

Lapasotkia samalla järvellä. Ne ovat aika yleisiä Islannissa.

Tiellä 85 noin 15km teiden 85 ja 1 risteyksestä oli noin 50 isosirriä ja 10 mustapyrstökuiria. Isosirrit ovat muuttomatkalla Grönlantiin ja Kanadaan, eikä niitä näkynyt enää parin päivän kuluttua. Koordinaatit ovat 65°49'0''N, 17°33'10''W.
Majapaikka oli Kaldbaks-kot mökkialueella kaksi kilometriä ennen Húsavikia. Mökki 8 oli nähdäkseni parhaalla paikalla lintujen kuvausta ajatellen. Koordinaatit 66°1'22''N, 17°21'33''W.

Näkymä mökin pihalta. Edessä oleva pieni lammikko on vesipääskyn ja takana oleva järvi amerikanjääkuikkien valtakuntaa. Húsavikin alueella oli viikonloppuna satanut runsaasti lunta ja se oli nyt sulamssa pois.

Lammikon vesipääsky oli ensin yksin, mutta ei enää seuraavina päivinä.

Lahden pohjukassa on Húsavikin kaupunki. Valkoiset pisteet rannassa ovat myrskylintuja.

Myöhäinen grönlanninlokki myrskylinnun kanssa Húsavikin lahdella. Grönlanninlokki on hyvin yleinen Islannissa talvella, mutta paljon harvinaisempi kesällä.

Neljä helposti tunnistettavaa kahlaajaa kuikkajärven reunalla.

Lapintiiroja samassa paikassa.

Amerikanjääkuikilla oli soidin meneillään. Niiden ääni kuului läpi yön järveltä.
Keskiviikkoaamuna Mývatnin suuntaan etsimään amerikantelkkää ja virta-allia.

Mustapyrstökuiri ihmetteli eilisellä isosirripaikalla valkoista maisemaa.

Matkan ainoa mustalintu Másvatn järven eteläpäästä. Kiikareilla tai kaukoputkella olisi löytynyt varmaan enemmän. Koordinaatit 65°37'18''N, 17°14'21''W.

Virta-alleja löytyi tien vieressä virtaavasta Laxá-joesta. Koordinaatit 65°35'26''N, 17°9'39''W. Paikka on kaksi kilometriä ennen teiden 1 ja 868 risteystä, joka on tunnetuin virta-allipaikka.

Tähän aikaan vuodesta näkee vielä myös koiraita.

Amerikantelkkä samalta paikalta kuin virta-alli.

Amerikantelkkänaaras on kovasti telkän näköinen. Päälaki on pyöristyneempi ja nokka lyhyempi kuin telkällä.

Amerikantelkät ja virta-allit viihtyivät parhaiten joen pikku saarekkeiden tuntumassa. Etualalla on kaksi virta-allia.

Harmaasorsa pesii Laxá-Mývatn alueella samoin kuin 14 muuta sorsalajia. Se on enemmän kuin missään muualla Euroopassa.

Näkymä Mývatn-järvelle. Kuvassa on ainakin laulujoutsenia, sotka, lapintiira ja mustakurkku-uikku.
Mývatnilta matka jatkui Dimmuborgirin laavapylväslueelle. Siellä on joinain vuosina ollut tunturihaukka, mutta nyt en nähnyt sellaista.

Dimmuborgirin alueella, kuten muuallakin, oli runsaasti punakylkirastaita. Yhtä yleinen lintu oli niittykirvinen. Dimmuborgirista matka jatkui Námafjallin rikkikentälle ja sitten kohti Dettifossin putouksia. Dettifossille päästäkseen on ajettava noin 30km soratietä. Alkumatka näytti hyvältä, mutta muutaman kilometrin jälkeen tuli vastaan kinostunutta lunta. Joku oli runnonut kuitenkin kinoksista läpi, joten eipä hätää. Kohta tienposkessa oli matkailuauto keula paluusuuntaan ja kilometri myöhemmin pitkän suoran päässä lapioitiin maasturia irti lumihangesta. Dettifoss sai sen myötä jäädä seuraavaan kertaan.

Goðafossin putoukset olivat jonkinlainen lohtu näkemättä jääneille Dettifossin putouksille. Koordinaatit ovat 65°41'3''N, 17°32'55''W.

Illalla vielä morjestamaan kuikkia niiden järvelle.

Hannu Rinne

Pikkurareja ja paikallinen megarari 15.5.

2011-05-20T10:23:00.012+03:00

Viikolla oli tiirassa havainto Ulvilan kattohaikarasta, mutta havainto hävisi jonnekin tai sitten se salattiin. No, oli miten tahansa, niin sunnuntaina Vanhassakylässä oli kattohaikara ja vissiin kaksikin jossain vaiheessa.

Haikaran saattoi nähdä hetken aikaa paloaseman takaa ja myöhemmin vielä Kirkkotieltä kun se suki itseään ojan pohjalla.

Kirrinsannan mustapyrstökuirit näkyivät Hilskasin torniin ja paremmin Kirrinsannan altaalle.

Altaalla oli runsaasti pikkulokkeja.
Levon putkelta irtosi sirittäjä vuodenpinnaksi ja pikkutikka retkipinnaksi. Täältä bongattiin vuoden ensimmäiset hyttyset, tai jouduttiin hyttysten bongaamiksi.
Makholmasta löytyi oikea superrari fasaanin muodossa. Sitä ei ole nähty meidän pihassa ainakaan 15 vuoteen, joten S*** on oikeutettu merkintä.

Fasaanin läsnäolosta oli saatu aikaisemmin viitteitä, kun mullasta oli kiskottu sipuleita.

Suomen luonnon järjestämän laulukilpailun voittaja. Musiikkikriitikot sanoivat että vanhat fortet, pienet pianissimot ja selkeät fraasit ratkaisivat voiton mustarastaalle. Ei voi väittää vastaankaan, kun ei ymmärrä arvostelun perusteluista sanaakaan.
Kävelin iltapäivällä Prouvinkiin tarkoituksena kuvata korvasieniä. Vanhalta kasvupaikalta ei löytynyt yhtään sientä, sen sijaan paikan lähellä päivysti pähkinähakki.

Puolen tunnin jälkeen hakki lensi alas metsikköön eikä enää näyttäytynyt.

Palatessa jäin istumaan paikalle, jossa oli menomatkalla kuulunut pyrstötiaisten ääntä. Pari oli edelleen samassa koivikossa, joten saattoivat olla pesimäpuuhissa. Käet kukkuivat hienosti aivan lähellä. Yhtään ei silti näkynyt.

Tästä tulee kyllä sanomista, kun paljastaa Makholman kansallisaarteen kasvupaikan. Paikalliset tietävät hyvin missä tämä maasto sijaitsee.

Hannu Rinne

Säpin retki 14.5.

2011-05-17T09:15:00.010+03:00

Säpin vaikea jäätilanne mielessä lähdimme Makholman rannasta kello 05:00. Räyhien korkeudelta pystyi jo sanomaan, ettei jäistä ole enää haittaa. Itätuuli oli vienyt ne kauemmas selkämerelle. Räyhien itäpuolella oli taas satoja alleja, kuten on joka vuosi tähän samaan aikaan. Melanitta-porukkaa oli heikosti liikkeellä. Kolme mustalintua Välimatalan kohdilla ja muutama pilkkasiipi Säpin rannoilla. Paikallisia mustalintuja on keväisin ollut aina Puran harjun ja Marjakarin välissä, mutta tällä kertaa emme käyneet siellä.

Alleja

Mustalintu
Rantauduimme Kräveliin takalahden puolelta. Ensimmäinen sinirinta löytyi melkein saman tien.

Näimme Krävelissä samanaikaisesti kolme sinirintaa, joten sen verran niitä ainakin oli. Tällaisessa paikassa laskee samat linnut helposti moneen kertaan. Krävelissä ei ollut nyt merikihua, kuten on ollut aikaisempina vuosina. Takalahden päällä pyörineeestä nuolihaukasta tuli vuosipinna, samoin majakan suunnalla kukkuneesta käestä.

Pommikopinnokalla oli lisää sinirintoja. Varovasti arvioiden ehkä neljä lintua.

Hernekertun säksätystä kuului monesta paikkaa.

Käenpiika pommikopinnokalla, toisen ääni kuului majakan suunnasta.
Puolenpäivän maissa alkoi lopun päivää kestänyt sade.

Jäistä ei ollut muuta merkkiä jäljellä kuin tämä luustuvan edessä ollut 'jäävuori'. Sekin kellahti iltapäivällä kumoon.

Karinokalla parin lapintiiran vastaanottokomitea. Leton kohdalla oli pikkukuovi rantakivikossa, muuten aika hiljaista.
Haahkojen pesinnästä ei saatu mitään viitteitä. Heikkojen jäätalvien jälkeen ensimmäiset haahkapoikueet ovat ilmestyneet jo vapun tienoissa. Nyt emme nähneet yhtään poikuetta toukokuun puolivälissä. Haahkan pesiäkään ei havaittu.

Hannu Rinne

Utön retki 6-8.5.

2011-05-11T09:17:00.023+03:00

Ajatus Utön retkestä syntyi edellisenä viikonloppuna Virroilla. Mikko sopi viikon aikana majoituksesta "Hannas horisont B&B":ssä. Majoitukseen sisältyi aamiainen Hannan äidin talossa sekä lounas Hannan kahvilassa. Lähdimme matkaan Porista perjantaina kello 13:00 ja olimme Nauvon Pärnäisillä hyvissä ajoin ennen Utön lautan lähtöaikaa.

Puolen tunnin kuluttua lähdöstä ohitetaan paikka, jossa pesii sääksi.

Nötö on ensimmäinen pysähdyspaikka.
Lautta poikkesi vielä Aspössä ja Jurmossa ennen saapumista Utölle kello 23:00. Majoittumisen jälkeen menimme tutkimaan yökuvausmahdollisuuksia.

Yö muuttuu päiväksi 10 sekunnin valotusajalla. Kello on 00:01.

Majakka 00:16.
Aamun ensimmäiset tunnit kuluivat saaren eteläosassa. Muuttoa ei ollut lainkaan. Haahkoja ja alleja lenteli edestakaisin sekä muutamia pilkkasiipiä.

Parin viikon kuluttua pilkkasiipien soidinlento on kuulemma parhaimmillaan.

Utön joukkue sai kokoon 78 lajia tornien taistossa.
Komppasimme ennen lounasta ja päiväunia läpi koulun, lammashaan ja hotellin alueet. Tulokset olivat laihoja, sillä saaressa oli kauniin ilman tai jonkin muun syyn takia vähän lintuja.

Kuusi myöhäistä tilheä ruokaili katajikoissa.

Mustapääkerttu ainoa saaren kerttulaji.

Lounas nautittiin Hannan kahvilassa. Kuva on kahvilan pihalta.
Päiväunien jälkeen vielä koulun alueen ja niityn tarkistus.

Järripeippojen olettaisi olevan tähän aikaan jo pohjoisessa.

Leppälinnut tulivat kohtuullisen lähelle kun istuimme Mikan kanssa niityn itäkulmassa.

Rannassa löhöili lapasorsapari, mutta rauha rikkoountui kun piti ajaa toinen koiras tiehensä.
Yökuvaukset jäivät nyt väliin - osittain tuulen ja osittain väsymyksen takia.
Aamulla olimme taas eteläkärjessä kuvaamassa lentäviä sorsia, mutta eipä niitä ollut tänäänkään.

Harmaasorsa jossain lähellä Ahvenanmaata, kumminkin sellaisessa valossa, että laji taittuu.

Punajalkavikloilla oli soidin menossa.

Varis jahtasi repaleista naakkaa.
Kylällä meitä vastaan tuli kaveri, joka sanoi lammashaassa olevan sepelsiepon. Niin siellä olikin, mutta ei näyttäytynyt enää ensimmäisen vilauksen jälkeen. Kuva jäi saamatta ja se kyllä jalosti jälleen lintukuvaajan sielua aika tavalla. Lampsiessamme takaisin lautalle kylän raitilla olleet pojat kysyivät olimmeko nähneet mitään. Tai se oli enemmän toteamus kuin kysymys, mutta käänsi ikävästi puukkoa haavassa. Pahuksen ipanat vaistoavat asiat turhan herkästi:)

Vietimme lopun aikaa rantakalliolla haahkakuvauksissa.

Ei kolissut vaikka siltä näyttää.
Jos ei halua katsoa käärmeen ruokailukuvia, niin kannattaa sulkea sivu tässä paikassa tai surffata jonnekin muualle.

Olisi ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan saiko tarhakäärme nieltyä rupikonnan, mutta lautta oli lähdössä takaisin Nauvoon.

Vaalean värimuodon tarhakäärme.

Tummempi tarhakäärme katseli vieressä.

Lintuja näkyi vähemmän kuin mitä olimme toivoneet. Paikat tulivat kumminkin tutuiksi. Liikkuminen on vapaata, mutta armeijan alueille ei saa mennä. Majakkaan ei pääse eikä torniin, jossa tornien taisto käytiin. Pihojen nurmikoilla ei ole syytä kävellä. Pari paikallista on kuulemma aika tarkkoja asian suhteen. Kauppa on auki tunnin aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Kaljaa ja siideriäkin löytyy, joten niitä ei tarvitse tuoda mukanaan.
Seuraava visiitti tulee olemaan ainakin viikon mittainen - ehkä ensi syksynä tai viimeistään ensi keväänä.

Hannu Rinne

Vapunviettoa teerisuolla

2011-05-04T07:53:00.020+03:00

Olimme kevään mittaan suunnitelleet kuvausretkeä teerisuolle Virroille. Päiväksi valikoitui lopulta vapunaatto. Ennen lähtöä kierros Preiviikissä ja Makholmassa.

Preiviikin kalarannassa oli edelleen pikkujoutsenpari. Joutsenen vasemmalla puolella on jouhisorsia ja etualalla ainakin taveja.

Pikkujoutsenet lähtivät Kaarluodon suuntaan - luultavasti bongaamaan Kaarluodosta ilmoitettua pussitiaista. Muita lintuja olivat mm. merihanhi, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, ristisorsa, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, mustalintu, kuikka, haapana, tavi, sinisorsa, tukkakoskelo, isokoskelo, tukkasotka, telkkä, pikkukuovi, tylli, punajalkaviklo, punakuiri ja lapintiira. Väreily haittasi huomattavsti kauempana olevien lintujen tunnistamista.

Makholman Rengaskarin takana oli vielä vapunaattona jäätä. Ei mitenkään yleistä viimeisinä vuosina. Keskellä kuvaa on lapasotkapari, jotka eivät myöskään ole enää pitkään aikaan olleet kovin yleisiä.

Käenpiiasta napsahti vuosipinna.
Lähdimme Virroille kolmelta iltapäivällä. Kari Leo oli meillä taas oppaana, kuten hän oli ollut viime syksyn kuukkelien kuvausmatkallakin. Olimme suolla kahdeksan aikaan illalla ja telttoihin kömmimme puoli kymmeneltä.
Yöllä kuului mielenkiintoisia ääniä sekä suolta että ympäröivistä metsistä. Pimeän tultua kurkipari saapui kuuluvasti suolle. Kurkien ääni kuului niin voimakkaana, että nukkumisesta ei olisi tullut mitään, jos ne olisivat metelöineet koko yön. Olivat kuitenkin hiljaa auringonnousuun saakka.
Järkyttävin öisistä äänistä kuului aivan telttojen tuntumasta. Kolmet alushousut menivät samantien vaihtoon. Ennen äänen syyn selviämistä jokainen pohti mielessään, että olenko seuraava. Ääni osoittautui lopulta painajaisen loppuhuipennukseksi, eikä siis ollutkaan kenenkään kuolinvoihkaisu eikä edes lehtopöllön käheä valitus.
Teerien pulputusta kuului jo kolmen jälkeen aamuyöstä ja ensimmäisen kerran ne kävivät suolla puoli neljän aikaan, mutta eivät jäänet vielä kauaksi aikaa. Metsän rajasta kuului aamuhämärissä räyskivää ääntä - silloin ilmeinen ihmissusi - nyttemmin ehkä kettu. Auringon noustua kuului kapustarinnan ja kalalokkien ääntelyä.

Virroilla oli ollut aamulla kolme astetta pakkasta.

Suuri telttamäärä saattoi vaikuttaa siihen, että teeret eivät tulleet ihan parhaalle hollille.

Teerikanat pyörivät aivan nahistelevien kukkojen läheisyydessä.

Se on ainakin symbolinen voitto, jos saa nyysittyä toiselta punaisen silmäheltan.

Samanlaista tuijottelua kuin ammattinyrkkeilijöillä ennen matsia.

Enää ei voi perääntyä.

Tämän jälkeen teerien soidin alkoi laimenemaan kunnes kaikki poistuivat seitsemän aikaan paikalta. Me häivyimme teerien tavoin suolta. Paluumatkalla poikkesimme vielä Karin luona palauttamssa lainassa olleet saappaat ja nauttimassa aamukahvit. Sitten ajo kotiin ja nukkumaan.

Suuret kiitokset Karille kahvituksista ja opastuksista sekä muille retkiseurasta. Ensi vuonna uudelleen.

Hannu Rinne

Pääsiäisretkeilyjä

2011-04-28T09:02:00.011+03:00

23.4.
Kivinin lehdosta pikkutikka vuosipinnalistalle. Tukkiluodosta kuului pidempää rummutusta kuin mitä on käpytikalla - mikä lienee ollut.

Lehdossa hääri puukiipijä. Muita lajeja olivat mm. käpytikka, peipot, tiaiset, vihervarpuset, tiklit, sepelkyyhkyt, rastaat ja lehtokurppa, eli aivan vakiolintuja.
Lintujen lentokuvauksissa ei ole viime aikoina tullut onnistumisia, joten ehkä nisäkkäät olisivat helpompia lentokuvauskohteita.

Metsähiiret tai jotkin muut siimahännät harjoittelivat Makholmassa benjihyppyjä. Kuvauksessa oli suuria ajoitusongelmia, vaikka pääsi yrittämään monta kertaa.

24.4.
Vuoden ensimmäinen retki Eurajoen Rajakallion takaisiin maisemiin. Saukonniementien alkupätkällä oli taas mukavasti rautiaisia äänessä - puolen kilometrin pätkällä viisi laulavaa lintua. Ensimmäiseltä aukealta nousi neljä teertä lentoon.

Saukonniementien ja Hepokankaantien vilkkaasti liikennöidystä risteyksestä napsahti peukaloinen vuodenpinnaksi. Hepokankaantien varrella kuului lisää laulavia rautiaisia. Jostain kuului harvaa rummutusta - kaiketi palokärki - vaikka harmaapäätikkakin on toisinaan tavattu samalla alueella.
Seitsemänmerkintien eteläpään parkkipaikalla oli pyhänä hyvin tilaa. Siitä on noin kilometrin matka Rajakalliolle. Autollakin pääsisi, mutta tykkään mieluummin kävellä tuon osuuden.

Päivän rautiaissaldoksi tuli 18, joista 17 laulavaa lintua.

Rajakallion takaa kuului merkillisen lyhyttä huhuilua. Uuttukyyhkyn ääntelyä kuulee niin harvoin, että laji varmistui vasta näkemällä. Vetisen ryteikön reunalla oli peukaloinen äänessä. Sen myötä päivän peukaloissaldoksi tuli kolme.

Päivän palokärkimäärä oli kaksi tai kolme.
Perhosia oli kivasti liikkeellä: Suruvaippa, nokkosperhonen, sitruunaperhonen, neitoperhonen ja herukkaperhonen.

Jos on lintujen ja nisäkkäiden lentokuvaus vaikeaa, niin perhosten lentokuvaus vasta hankalaa onkin. Paras suunnitelma on räiskiä käsitarkennuksella ja toivoa, että tarkennus on joskus kohdallaan. Automaattitarkennus kiinnittyy poikkeuksetta taustaan eikä haluttuun kohteeseen.

Talvehtineita herukkaperhosia nähdään huhtikuun lopusta kesäkuun puoliväliin. Uusia yksilöitä tavataan heinä-elokuun vaihteesta syyskuun alkuun.

Rajakallion takana kukki sinivuokkoja, ei paljon, mutta muutamia siellä täällä.

25.4.
Retki Inhottujärvelle oli myös vuoden ensimmäinen. Linnut olivat liian kaukana kuvaamista ajatellen. Puitteet olivat kuitenkin kohdallaan: tyven, auringonpaiste, ei moottorien eikä muutakaan ihmisperäistä melua, kaukoputki säädettynä retkituolin korkeudelle ja eväät repussa.
Järven lintuja: laulujoutsen 150, kuikka 4, uivelo 2, kaulushaikara 2Ä, merikotka 1, kanadanhanhi 4, kurkia (Ä), kalatiiroja, taveja, haapanoita, silkkiuikkuja, sinisorsia, telkkiä, isokoskeloita, nokikanoja, lokkeja ja muutama harmaahanhi.

Kuikasta vuosipinna.

Hannu Rinne

Kuuden rastaslajin päivä 22.4.

2011-04-26T09:04:00.016+03:00

Aamulla bongaamaan sepelrastasta Toejoen kentältä.

Sepelrastas pysytteli keskellä kenttää, joten oli aivan sama seisoiko kioskin kulmalla tai toisessa päässä porttien takana.

Voimaa käytettiin juuri sopivasti, sillä en huomannut matojen katkeavan kertaakaan.

Sepelrastas on siis päivän ensimmäinen rastaslaji.

Ja laulurastas toinen.

Kulorastaasta kolmas laji.

Ja kulorastaan kaverina olleesta räkättirastaasta neljäs laji.

Viides laji on punakylkirastas.
Toejoen kentältä ei irronnut mustarastasta, vaan sitä varten piti mennä Makholman syviin metsiin.

Ikikuusikossa konsertoineesta mustarastaasta kuudes rastaslaji.
Vuosipinnat tulivat Mäntykallon kalatiirasta, Leveäkarin räyskästä ja Ooviikin valkoviklosta.

Odotin liroa Leveäkarilta, mutta sitä ei vielä löytynyt. Kuvassa on metsäviklo. Leveäkarilla oli edelleen paikallisen oloinen isolepinkäinen. Lepinkäinen vaihtoi taajaan paikkaa, mutta kahta ei näkynyt samanaikaisesti.

Hannu Rinne

Rästipinnojen hoitelua

2011-04-21T08:06:00.026+03:00

14.4.

Tarkoitus oli hoitaa lyhytnokkahanhi vuodenpinnaksi ennen kuin ne lähtevät jatkamaan matkaa. Hanhet olivat Vainiolassa niin pahassa vastavalossa, että määrittäminen ei onnistunut. Lattomerentien varrella hanhet olivat hyvässä myötävalossa. Siitä löytyi heti kaksi lyhytnokkaa.

Jos ei mikään muu, niin jalkojen väri paljastaa kaksi edessä olevaa lyhytnokkahanhea.

16.4

Aamun Mäntyluodon reissun merkittävin havainto oli Hilskasista kuitattu uivelohylsy. No tuli Hilskasista sentään ristisorsa vuodenpinnaksi.
Kävelin päivällä kevään ensimmäisen lenkin Makholman harjulla.

Kas, biisoni on herännyt talviuniltaan.

Nyt on se aika, kun näkee ja kuulee rautiaisia.

Pyykoiras. Naaras on juuri lyllertänyt mättään taakse piiloon.
Iltapäivällä Viasveden kuopille tutkimaan joko irtoaisi kangaskiuru. Kaksi viikkoa aikaisemmin oli ollut vielä kovin talvista eikä kiuruja ollut näkynyt.

Kuopan pohjoisreunasta nousi kangaskiurupari ilmaan, lensivät pari kierrosta ja laskeutuivat takaisin männikköön.

Viime kesänä hiekkakuopan törmällä pesi muutama törmäpääsky.
Vielä Kivinille kuvaamaan iltavalot. Pellolla oli kahlaajista 10 kuovia, 2 tylliä, 1 kapustarinta, 4 metsävikloa ja töyhtöhyyppiä.

Kuovi on Birdlifen vuoden lintu.

Mitä mahtaa löytyä?

Kuovit napsivat ravinnokseen matoja.

Metsäviklo on arka lintu. Esimerkiksi tällä paikalla huomattavsti arempi kuin kuovi.

Täysmusta rintavyö tarkoittaa töyhtöhyyppäkoirasta - ainakin lintuoppaan mielestä.

Ridi oli myös matojahdissa.

Niin kuin kalalokkikin.
Kuvaukset päättyivät kun linnut pelästyivät Kivinin suunnasta ilmestynyttä suurta maasturia.

17.4.

Vuoden eka retki Leveäkarille. Niityltä saattoi napsahtaa äänielis, kun isolepinkäinen lauloi koivun latvassa. En usko ennen kuulleeni sen laulua.

Niittykirvisen aamuvoimistelua.

Peltotiellä ruokaili neljä lapinsirkkua. Tämä on naaras.

Ja tämä koiras.

Kiva kohtaaminen. En ole ennen onnistunut kuvaamaan lapinsirkkua näin läheltä kuin Nuorgamin Pulmankijärvellä ja Norjan Varangilla.

Merikotka lensi aika kaukaa, mutta teki silti melkoisia väistöliikkeitä huomatessaan meidän osoittelevan sitä kameroilla.

Tänään Hilskasista löytyi kaivatut uivelot.
Iltapäivän Lietteiden retki oli myös vuoden ensimmäinen. Linnut siirtyivät edelläni Yyterin suuntaan ollen koko ajan vastavalossa. Paikalla oli ainakin taveja, ristisorsia, haapanoita, jouhisorsia, lapasorsia, sinisorsia, punakuireja, tyllejä, punajalkavikloja ja suosirrejä sekä mahdollisesti yksinäinen isosirri.

tp isosirri?
Viikonlopun saldo oli 26 vuosipinnaa. Osa oli niin tavallisia, että ne olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten.

Hannu Rinne

Kadonneen hanhiarmeijan metsästys

2011-04-12T16:45:00.022+03:00

Viikolla oli raportoitu suurista hanhimääristä. Lähdimme ennen auringonnousua tarkistamaan pitävätkö määrät paikkansa.

9.4.

Vainiola 06:36.

Jäänmurtajia.
Vainiolassa piti olla 2500 metsähanhea, mutta emme havainneet kuin 250. Olisiko meillä mennyt pilkku väärään paikkaan vai tuliko epähuomiossa laskettua vain joka kymmenes hanhi. Ehkä hanhet ovat pakkaantuneet Toukarille - siis sinne.

Staijiladon päädyn kiinteistö oli jo varattu.
Pohjoistuuli oli ikävän kylmää, joten ei viitsitty seisoskella Toukarillakaan kovin kauan. Seuraavaksi Kyläsaareen. Södermanintiellä oli metsä- ja merihanhien lisäksi muutama kanadanhanhi, sekä kurkien kanssa harmaahaikaroita.

Kulorastaskuvien taso ei ole noussut viime vuodesta lainkaan.
Kivinintieltä irtosi vuoden ensimmäinen västäräkki. Kivinin rannasta tuli pikkutikkahylsy, vaikka hetkeä aikaisemmin siellä oli pärrytellyt kaksikin lintua.
Preiviikin pelloilla oli vakiohanhien ja joutsenten lisäksi tundrahanhi. Kuvaamiseen ei mitään mahdollisuutta - hyvä kun sai kaukoputkella lajin naulattua.

Sänkipellolla yksinäinen uuttukyyhky.

10.4.

Ajoin aamulla Eurajoen Verkkokarintielle. Joutsenia ja hanhia näkyi jonkin verran, ei mitään suuria massoja.

Huomio kiinnittyi heti joukon pienimpään joutseneen. Olin jättänyt pidemmän optiikan takaluukkkuun, joten ei auttanut kuin peruuttaa satakunta metriä, hakea linssi auton perästä ja ajaa takaisin joutsenten kohdalle.

Nuori pikkujoutsen. Takana voimistelee merihanhi.

Autosta oli helppo seurata lintujen käyttäytymistä. Joutsenet olivat niin lähellä, että autosta nouseminen olisi ajanut ne ilman muuta tiehensä.

Hyvä että tuli nähtyä jalan kätkeminen. Muuten olisin raportoinut taas jalkapuolesta joutsenesta.

Pikkujoutsenet pesivät tundralla Koillis-Venäjällä. Ei ole silti lainkaan sanottua, että nuori pikkujoutsen olisi sinne menossa. Voihan se viettää kesää vaikka pesimättömien laulujoutsenten porukoissa.

Merihanhia oli viitisenkymmentä, saman verran metsähanhia ja muutama kanadanhanhi.

Luvian Muuvimäen kohdalla ruokaili yhteensä yhteensä 18 kurkea. Pari kurkea tapaili soidintanssin askelia. Metsuria ei näytä kiinnostavan niiden touhut.
Laulujoutsenia oli pieniä ryhmiä monilla pelloilla. Jopa Viasvedellä löhöili muutama laulujoutsen, mutta Makholmassa ei ainuttakaan - verinen vääryys sekin.
Iltapäivän aluksi tarkistamaan vieläkö tundrahanhi on Preiviikin pelloilla.

Hanhikuvista löytää melkein aina töyhtöhyypän.

Etummaisen hanhen maavara on käytetty loppuun.

Toinen tundrahanhi teki koko ajan lähtöä Siperiaan, mutta ei saanut toista mukaansa.

Viisi lajia kuvassa.

Isosta kuvasta saattaa löytyä sepelkyyhkyparven mukana lentäneet uuttukyyhky ja naakka.
Vielä Kivinille vaanimaan sinisuohaukkoja.

Sinisuohaukka pyöri useaan otteeseen pellon päällä, mutta ei tullut ihan niin lähelle kuin oli toivottu. Ensi kerralla sitten.

Toukarilla muuttanut ruskosuohaukka päätti retkeilytäytteisen viikonlopun.

Hannu Rinne

Varanki maaliskuu 2011(2)

2011-04-01T16:58:00.043+03:00

9.3.

Meille muodostui tavaksi retkeillä vuoropäivinä joko Berlevåg/Båtsfjord tai Vadso/Vardo suunnalla. Tänään oli jälkimmäisten vuoro. Tuuli oli heti aamulla navakkaa ja päiväksi oli luvattu lähes myrskyä. Teimme aamuvisiitin Vadson satamaan. Haahkoja ja allihaahkoja oli taas ponttoonilaiturin päässä.

Haahkat olivat satama-alueella aika pelottomia.

Tästä saattaa näkyä, että allihaahkan päässä oleva musta pläntti ei ole kokonaan silmää.

Hurtigruten peruuttamassa Vadson satamaan.
Kohta olimme taas matkalla Vardon suuntaan, vaikka ei sieltä mitään ihmeitä ollut odotettavissa.

Vardon eteläosaa.
Menimme lounas mielessä Meieriet nimiseen ravintolaan. Lounasta ei ollut, mutta pumpputermoksesta sai kahvia. Eräs välttävää suomea puhunut asiakas kertoi, että lounaspaikkoja ei ole muuta kuin hotellissa. Eipä tarvinnut kuluttaa enää aikaansa tyhjän perässä juoksemiseen. Tästä eteenpäin haimme lounastarpeet suosiolla ICA:sta tai RIMI:stä.

Vardon satama oli odotetun tyhjä linnuista, joten poistuimme taas kerran tunnelin kautta saarelta.
Seuraava kohde oli 10 km Vardosta oleva Kibergin kylä. Etelätuuli osui kiusallisen hyvin Kibergin satamaan, ja kun lintujakaan ei ollut, niin otimme kurssin Ekkeroylle.

On onni ettei ole aurausvalleja. Muuten tie olisi hetkessä tukossa.
Kapusimme taas puoliväliin Ekkeroyn etelärinnettä. Tuuli oli niin voimakasta, että pipo lähti päästä. Paikka oli silti siedettävä kun istui retkituolissa selkä päin tuulta. Kohta taivaalle ilmestyi lintu, jota oli toivottu jo hetken aikaa.

Varokaa kajavat, rustit tulloo.

Tunturihaukat eivät olleet kajavajahdissa, vaan kiersivät vähän aikaa ympyrää ylhäällä ja hävisivät Vadson suuntaan.

Tämä on eri lintu kuin edellisessä kuvassa.

Ei voi kiistää etteikö oltaisi oltu Mikan kanssa mielissämme: Sponde rustipari ja vielä jonkinlaiset kuvatkin.

Nuorempi merikotka kuin ne jotka näimme pari päivää aikaisemmin Ekkeroylla.

Kesäpukuinen pikkukajava esittelee ääntä lukuunottamatta kaikki tuntomerkkinsä.

10.3.

Päiväksi oli luvattu lumisadetta. Lähdimme aamulla Båtsfjordiin autuaan tietämättöminä lumisateen aiheuttamista hankaluuksista. Kun noustaan Tenovuonon rannalta ylös tuntureille, niin jonkin ajan päästä tulee vastaan puomi ja kyltti, jossa lukee kolonnatider ja useita kellonaikoja. Olen kesällä ihmetellyt mitä varten puomi on olemassa ja voiko se olla joskus alhaalla. Nyt puomi oli vaaka-asennossa ja sen edessä oli pari rekkaa odottamassa. Puolen tunnin odottamisen jälkeen puomi nostettiin, kun vastakkaisesta suunnasta tuli ensin aura ja sitten muutama auto. Sen jälkeen puomi laskettiin jälleen alas ja odotus jatkui. Kun kello oli kyltin osoittamassa ajassa, niin puomi nostettiin ylös ja aura lähti johtamaan autokolonnaa. Ajoimme auran perässä noin 30 km Berlevågin tienhaaraan, josta edelleen toisen auran perässä Båtsfjordiin.
Huonolla kelillä samalle tieosuudelle ei päästetä kohtaavaa liikennettä. Syytä ei tarvitse ihmetellä, sillä paikoitellen näkyvyys oli vain muutamia metrejä. Matka Båtsfjordiin kesti pari tuntia normaalia kauemmin.

Båtsfjordissa on runsaasti suojaisia poukamia, joissa linnut viihtyvät. Tämä ei ole radio-ohjattava kyhmyhaahka, vaan lintuparka on jotenkin saanut pätkän vaijeria selkäänsä.

Toisella kyhmyhaahkalla on selässä pala siimaa tai verkonliinaa.

Olimme passissa viinakaupan nurkalla. Samalla paikalla oli lumenkaatopaikka.

Allihaahkat pitivät silmällä viinakaupassa kävijöitä.
Siirryimme päivemmällä kalasatamaan. Satama on ympäröity aidalla, mutta portti on auki eikä kulkua ole kielletty. Yhtä troolaria purettiin ja toinen odotti vuoroaan. Lokkeja ja haahkoja oli runsaasti.

Laiturilla oli norssin näköisiä kaloja ja siltä isolokin saaliskin näyttää.

Miten mahtaa nyt onnistua?

Hylsy tuli.

Alimmaisessa ryhmässä on ainakin viisi pattihaahkakoirasta ja ylemmässä kolme. Naaraiden erottaminen on vaikeampaa.

Allihaahkat eivät juuri lennelleet, joten lentokuvaukseen oli vähän tilaisuuksia.

Pari hyljettä pyöri troolareiden purkupaikalla.

Kyhmyhaahkoja oli paljon vähemmän kuin mitä odotin. Båtsfjordin alueella noin 20 lintua kaikkiaan.

Isolokit kävivät huilaamssa jään päällä sataman reunalla.
Mielenkiintoisin lokki on toinen oikealta. Selkälokkina siitä saisi retkipinnan.

Antennihaahka partioi illansuussa yksin viinakaupan rannassa.

Illalla ei ollut enää sulkuja Båtsfjordin tiellä, vaikka lunta tuiskusi edelleen reippaasti.

Suksilla liikkuva sutari pääsisi helpolla nuohoamaan savupiippuja.
Olimme useana iltana kytänneet revontulia, mutta tähän saakka oli ollut joko pilvistä tai revontulia ei ollut näkynyt. Yht'äkkiä niitä oli taivaan täydeltä. Kiireesti Nessebyn kirkolle, koska siellä on avarat maisemat ja muutenkin hyvät puitteet.

Herran huone kylpee monissa valoissa Nessebyssä.

Näkymä Varangerbotnin suuntaan.

11.3.

Viimeinen päivä Varangilla. Teimme Vadso-Vardo-Kiberg-Ekkeroy kierroksen.

Vardon tien varrella yksi retken harvoista poroista.

Konsultoin Petteriä tästä Vardossa kuvatusta lokista. Siitä napsahti retken ainoa grönlanninlokki.

Sama lintu eri kulmasta.
Mika kysyi satamapäällikön toimistosta mahdollisuutta käydä Hornoyalla. Päällikkö olisi lähtenyt mielellään kyytiin, mutta ei voinut koska oli yksin töissä. Kun hänen kaverinsakaan ei kerinnyt, niin me ei päästy sinne lainkaan. Maihinnousuun ei olisi ollut kylläkään mahdollisuutta, mutta Hornoyan rantaa pitkin olisi voitu seilata edestakaisin. Olimme kuulemma ensimmäiset, jotka olivat tiedustelleet Hornoyan kyytiä tänä vuonna.

Tähän kuvaan oli siis tyytyminen. Hornoyan rantakallioilla näkyy runsaasti ruokkilintuja.
Ajoimme Vardosta Kibergin aallonmurtajalle. Siitä näkee hyvin Kibergin kylään ja satama-alueelle.

Kolme lokkilajia Kibergin rantahietikolla.

Retken suurimmassa allihaahkaparvessa oli yli sata lintua.

Tyvenellä ilmalla pakkanen kiristyi -5 asteeseen, kun lämpötila oli muina päivinä ollut nollan tuntumassa.

Kuvan oikeassa reunassa on neljä merisirriä.

Merisirri on kiitollinen kuvattava. Ei niin, etteikö se kipittäisi karkuun jos änkeää liian lähelle, mutta jos odottaa paikoillaan rannalla niin se tulee aivan viereen.
Retken viimeinen kohde oli Ekkeroy.

Korppi lensi kohtuullisen läheltä ja sellaisessa valossa että siinä näkyy sävyjä.

Tämän helpompaa 'mikä ei kuulu joukkoon' tehtävää tuskin löytyy.

12.3.

Aamulla kello 05:30 pitkälle kotimatkalle. Suunnitelmissa oli yöpyä Oulun korkeudella, vaikka mitään varausta ei ollut. Ajoimme Utsjoelle Tenojoen pohjoispuolta. Joen varrella näkyi kettuja ja hirviä. Yhdeltä pyähdyspaikalta saimme vielä urpiaisen/tundraurpiaisen Norjan retkipinnaksi. Pysähdyimme Kaamasen neljäntuulentuvalla katsomassa olisivatko taviokuurnat vielä paikalla.

Koiras.

Naaras.
Ruokinnalla oli taviokuurnien lisäksi hömötiainen, jolla oli suuri punainen paise yläperässä. Se oli aika häijyn näköinen.
Oulusta ei heti löytynyt vapaata majoitustilaa, joten ajoimme Kalajoelle hotelli Rantakallaan.

13.3.

Kävimme aamulla kirjaamassa Kauhavalta tunturipöllöhylsyn ja olimme Porissa kello 14:00. Kilometrejä kertyi 4200.

Samoja maisemia ja lintuja voi ihastella Nikonin läpi katseltuna osoitteessa http://mikalinho.blogspot.com/

Alla on lueteltu Norjassa havaitsemamme lintulajit:
Vähälukuisista linnuista ja petolinnuista on latinankielisen nimen perässä havaittujen lintujen määrä. Linnut ovat havaitsemisjärjestyksessä.

1. Harakka, Common Magpie, Pica pica
2. Varis, Carrion Crow, Corvus corone
3. Varpunen, House Sparrow, Passer domesticus
4. Sinisorsa, Mallard, Anas platyrhynchos
5. Merilokki, Great Black-backed Gull, Larus marinus
6. Isokoskelo, Goosander, Mergus merganser
7. Harmaalokki, Herring Gull, Larus argentatus
8. Merisirri, Purple Sandpiper, Calidris maritima
9. Talitiainen, Great Tit, Parus major
10. Allihaahka, Steller's Eider, Polysticta stelleri
11. Haahka, Common Eider, Somateria mollissima
12. Merimetso, Great Cormorant, Phalacrocorax carbo
13. Isolokki, Glaucous Gull, Larus hyperboreus
14. Kyhmyhaahka, King Eider, Somateria spectabilis
15. Pikkukajava, Black-legged Kittiwake, Rissa tridactyla
16. Riskilä, Black Guillemot, Cepphus grylle
17. Kesykyyhky, Feral Pigeon, Columba livia
18. Alli, Long-tailed Duck, Clangula hyemalis
19. Merikotka, White-tailed Sea Eagle, Haliaeetus albicilla (8)
20. Hiiripöllö, Northern Hawk-Owl, Surnia ulula (2)
21. Tukkakoskelo, Red-breasted Merganser, Mergus serrator (1)
22. Tunturihaukka, Gyrfalcon, Falco rusticolus (2)
23. Viherpeippo, European Greenfinch, Carduelis chloris
24. Riekko, Willow Grouse, Lagopus lagopus (4 + 2)
25. Grönlanninlokki, Iceland Gull, Larus glaucoides (1)
26. Lunni, Atlantic Puffin, Fratercula arctica
27. Kiisla/Ruokki, Brunnich’s Guillemot/Guillemot/Razorbill, Uria lomvia/Uria aalge/Alca torda
28. Karimetso, European Shag, Phalacrocorax aristotelis (3)
29. Urpiainen/Tundraurpiainen, Redpoll/Hoary Redpoll, Carduelis flammea/Carduelis hornemanni (ä)

Hannu Rinne

Varanki maaliskuu 2011(1)

2011-03-30T16:38:00.044+03:00

Lähdimme Mikan kanssa kohti Varankia lauantaiaamuna 5.3. kello 06:30. Ensimmäisenä päivänä oli aikomus ajaa Rovaniemelle tai Sodankylään saakka. Kahdeksan aikaan illalla olimme Sodankylässä. Majoituksen olimme varanneet matkalla hotelli Sodankylästä.

6.3.

Kello 7 olimme taas autossa kohti pohjoista. Tänään oli tarkoitus napata jo ensimmäiset kuvatkin. Mika oli selvittänyt, että Laanilan savottäkämpällä on ruokinta, jossa käy lapintiaisia.

Ruokinnalla olleesta kuukkelista ei napsahtanut vuodenpinnaa, koska olimme nähneet sellaisen jo Vuotson tuntumassa.

Lapintiaisesta tuli vuodenpinna ja samalla kuvapinna.
Savottakämpällä ei ollut sunnuntaiaamuna muita asiakkaita, joten omistajalla oli aikaa jutustella meidän kanssamme. Saimme muutamia vihjeitä linnuista kesää varten. Täytyy pitää mielessä vastaisuuden varalle. Kohta matka jatkui kohti Ivaloa ja Inaria.

Inarijärven rannassa on voimalaitos, joka ilmeisesti pitää palan rantaa sulana koko talven.

Ja sulassa tietysti pastori.
Kaamasen neljäntuulentupa oli toinen paikka, jossa pitäisi olla lapintiaisia.

Lapintiainen on helppo 'hoitaa' talvella Lapin ruokinnoilta, mutta paljon vaikeampi kesällä.

Pari kuukkelia oli täälläkin

ja useita taviokuurnia. Lisäksi ruokinnalla oli viherpeippoja, hömötiaisia, talitiaisia ja urpiaisia.
Kahvin jälkeen kohti Utsjokea. Muistin kesällä syöneeni lounasta Utsjoella, mutta ei ollut suuri yllätys, että paikka oli nyt kiinni. Ei kun kohti Nuorgamia.

Nuorgamin tieltä porokuva, ettei vaan jää kokonaan ottamatta.

Jos Nuorgamin liikekeskusta täydennettäisiin synnytyssairaalalla ja hautaustoimistolla, niin se sisältäisi kaikki ihmiselle tarpeelliset instituutiot.
Liikekeskuksesta liikkuu sellainenkin huhu, että se on ehdottomasti paras paikka bongata Ruijassa liikkuva Porilainen lintuharrastaja.
Nuorgamista ei ole enää kuin vajaa neljäkymmentä kilometriä vuonolle. Varangerbotnissa meidät valtasi epäusko, koska vuono oli jäässä. Päätimme vaatia saman tien rahat takaisin - ei vain ollut selvää keneltä. Aikaisemmilta matkoilta tuttu Varangerbotnin lounaspaikka oli tietenkin sunnuntaina kiinni, joten lähdimme kohti majapaikkaa Vestre Jakobselvissa.

Vuono ei ollut jäässä kuin aivan pohjukasta. Nessebyn laajalla lieterannalla näimme ensimmäiset merisirrit.
Alkoi hämärtää kun kurvasimme nuorisokeskuksen pihaan Vestre Jakobselvissa. Ivalosta ostettujen eväiden nauttimisen jälkeen ei tarvinnut juuri odotella unta.

7.3.

Olimme aamuseitsemältä Vadson satamassa pikku pakkasessa ja kovassa tuulessa.

Allihaahka oli yksi matkan tavoitelajeista. Rannassa oli kaksi lintua ja ulompana muutama lisää.

Allihaahkanaaras.

Tässä on vain hiukan haurua kyydissä, mutta valitettavan usein lintujen ympärillä näkee erilaisia lankoja ja muovisuikaleita.

Vadson ja Vardon rajan ylitys.

Hamningbergin tienhaaran kohdalta näkyi iso sorsaparvi. Parvesta löytyy neljä lintulajia.
Vardossa, kuten ei Vadsossakaan ollut kalastusta. Sillä on huomattava vaikutus lintumääriin. Vardon satama-altaassa oli pieni haahkaparvi ja muutamia riskilöitä, alleja, allihaahkoja sekä merimetsoja.

Alli.
Alkoi olla lounasaika, joten etsimme vanhan tutun aasialaispaikan. Ovessa luki paikan olevan auki keskiviikosta eteenpäin alkaen kello 15:00, joten se siitä sitten. Lähdimme takaisin Vadson suuntaan Ekkeroylle.

Vardon ja Vadson rajan ylitys.
Ylhäällä Ekkeroylla tuuli rajusti vuonon suunnalta. Lintuja oli silti kivasti liikkeellä ja lumihanki heijasti valoa myös lintujen alapuolelle.

Merikotka

Merikotkan kaveri.

Aikuiset pikkukajavat olivat pesimäkallioillaan. 2kv kajavat eivät olleet vielä paikalla.

Eri-ikäisiä ja pukuisia isolokkeja oli matkalla Vadson suuntaan. Parissa tunnissa meni 15 lintua.

Ekkeroyn kylä.
Vadsosta löytyi vastoin kaikkia odotuksia auki oleva ruokapaikka. Kokki leikkasi takahuoneessa pizzaa, joten tilasimme sellaisen. Pizzaa ei kuitenkaan ollut listalla, mutta hampurilaisateria oli. Aterian jälkeen tarkastimme vielä sataman ja palasimme majapaikkaan kuuden tuntumassa.

8.3.

Aamuhämärissä matkalla kohti pohjoisessa olevaa Berlevågia.

Nessebyn hirvestä uusi nisäkäspinna.
Tenojoen varrelta tuli hiiripöllö retkipinnaksi. Pöltsistä ei irronnut edes välttävää kuvaa.
Tunturiylängöllä ennen Kongsfjordia ei näkynyt yhtään lintua.

Ei Kongsfjordin vuonokaan ole aivan täynnä lintuja.

Eräs Kongsfjordin lähiöistä.

Kjolnesin majakka.

Majakalla oli kohtalainen haahkaparvi. Suurin osa on ilmeisesti kyhmyhaahkoja. Aikuisia koiraita on kaksi.

Berlevågin rannoilla oli merisirrejä. Niillä on paremmat särpimet kuin meillä.

Tämän paikan sijainti on syytä merkitä tulikirjaimilla navigointilaitteen muistiin. Rouva kysyi mitä haluamme syödä. Sanoimme että kalaa, mutta sitä ei ollut, koska alukset olivat pysyneet viime aikoina maissa. Suuri porsaankyljys nosti kummasti verensokeria ja mielialaa.

Pikkukajavat pesivät kalliojyrkänteillä ja muutamat rakennuksien seinillä.

Kyhmyhaahkoja, ilmeisesti 2kv ikäluokkaa.
Tarkoitus oli viettää koko päivä Berlevågissa, mutta lintuja oli niin vähän, että lähdimme Båtsfjordiin.

Berlevågin ulkopuolelta löytyi huonossa hapessa oleva kettu.

Ylängöllä olevia mökkejä voi olla vaikea löytää. Muutamista ei näkynyt kuin savupiippu.

Lähellä Båtsfjordia olevassa solassa lingottiin lunta.
Båtsfjord oli ainoa paikka Varangilla, jossa purettiin kalaa aluksista. Satamassa pulikoi valtava haahkaparvi vahvistettuna kymmenellä kyhmyhaahkalla. Lokkeja oli myös runsaasti, samoin kuin allihaahkoja. Alkoi olla ilta käsillä, joten päätettiin tulla takaisin toisena päivänä.

Ennen poistumista kyhmyhaahkapotretti.

Ylhäällä Båtsfjordfjellenillä tuiskasi niin paljon, että aurat olivat koko ajan liikkeellä.

Ilta yllätti jälleen. Tästä on vielä yli 100 kilometriä V. Jakobselviin.

Hannu Rinne

Torres del Paine, Chile 2011(2)

2011-03-23T16:45:00.042+02:00

1.2.

Olimme taas ennen auringonnousua puiston pohjoisosassa odottelemassa aamuauringon valaisevan vuorten huippuja. Suunnitelma meni myttyyn pilvien takia.

Passipaikan lähellä loikoili kettu.

Maisemassa vilahtanut kirjava eläin osoittautui haisunäädäksi.
Se säikähti pahasti äkätessään meidät.

Vähän myöhemmin se ei ollut enää moksiskaan.

Puistossa on koskisorsia, mutta tästä ei löytynyt sellaista.

Andienkondori, Andean Condor, Vultur gryphus
Luulimme andienkondorin olevan haaskalla, mutta mitään raatoa ei löytynyt.

Paikalla oli useita kondoreita ja ne jäivät kiertelemään alueelle joksikin aikaa.

Vaihtovaatteiden puute kantoi nyt kaunista hedelmää. Hajumme oli niin lupaava, että kondorit jäivät odottelemaan aterian lopullista kypsymistä.

Aikuisen linnun tunnistaa valkoisesta kaularenkaasta.

Kettu järsii guanakon koipea. Ketuilla oli pesä lähistöllä.

Eteläamerikanhyyppä, Southern Lapwing, Vanellus chilensis
Eteläamerikanhyypällä on punaiset piikit etusiivessä. Ne oli piirretty lintukirjan kuvatauluun, mutta niistä ei ollut mainintaa tekstissä.

Chilenflamingo, Chilean Flamingo, Phoenicopterus chilensis
Chilessä esiintyy kolme flamingolajia, joista chilenflamingo etelässä.

Koskisorsa, Torrent Duck, Merganetta armata
Kaivattu koskisorsa löytyi sieltä mistä pitikin. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta se on puiston koillisosassa.

Koskisorsa pärjää kuulemma hyvinkin vuolaissa koskissa.

Aurinko ei näyttäytynyt koko päivänä. Illaksi oli suunniteltu puuman etsimistä, mutta se jäi toiseen kertaan.

2.2.

Lago Pehoe-järven rannalla oli poikkeuksellisen tyventä aamulla ja siten vedessä kohtalaiset heijastukset.

Andienkirjotikka, Striped Woodpecker, Picoides lignarius
Järven rannalta Torres del Painen ainoa tikka.
Aamukuvausten jälkeen oli aika pakata ja lähteä etelään Punta Arenakseen. Tein vielä pienen lenkin majapaikan ympäristössä.

Liuskeluhtakana, Plumbeous Rail, Pardirallus sanguinolentus
Liuskeluhtakana on poikkeus rantakanojen porukassa, sillä se käppäilee avoimesti esillä.

Pohjoisempana kuten Ecuadorissa liuskeluhtakana ei ole lainkaan näin hyvin näkyvillä.
Kymmenen maissa aamupäivällä sanoimme hyvästit puistolle ja lähdimme Puerto Natalesin kautta Punta Arenakseen. Napsimme matkalta viimeiset maisemakuvat.

Tästä pääsee Argentiinaan.
Puerto Natalesissa pääsimme kuvaamaan läheltä mustakaulajoutsenta ja patagonianhaapanaa. Falklandilla kummatkin olivat olleet hyvin arkoja.

Mustakaulajoutsen, Black-necked Swan, Cygnus melancoryphus

Poikaset ovat samalla tavalla kyydissä kuin esimerkiksi kyhmyjoutsenilla.

Patagonianhaapana, Chiloe Wigeon, Anas sibilatrix

Suippopyrstösorsa, Yellow-billed Pintail, Anas georgica
Tuttu sorsa jo Falklandilta.
Viiden aikaan iltapäivällä olimme Punta Arenasin lammikoilla. Siitä viimeiset kuvat.

Argentiinanlapasorsa, Red Shoveler, Anas platalea

Pikkunokikana, White-winged Coot, Fulica leucoptera

Patagonianhaapana, Chiloe Wigeon, Anas sibilatrix

Paikallisen TV-yhtiön toimittaja pyysi meitä kuvaamaan chilenflamingoja. Päästiin filmille ja ehkä televisioonkin.

Muuttohaukka, Peregrine Falcon, Falco peregrinus
Viimeinen kuva on perestä, joka ajoi lentoon kaikki flamingoa pienemmät linnut.
Seuraavana aamuna lähdimme lähes puolentoista vuorokauden kotimatkalle.

Hannu Rinne